Eläinfilosofi Elisa Aaltola kommentoi Iltalehdessä raakkukohua hyvin osuvasti. Me näemme koko muun elonkehän voitontavoittelun välineenä ilman mitään itseisarvoa, saatika minkäänlaista ymmärrystä siitä kaiken kattavasta vuorovaikutus- ja riippuvuussuhteiden verkostosta, jonka osa mekin olemme, ja jota me omalla voitontavoittelullamme koko ajan sotkemme.
Tämä on nykyajan urbaanissa ympäristössä elävälle täysin ymmärrettävää. Ruoka tulee muoviin käärittynä kaupan pakastealtaasta ja vesi tulee hanasta. Tuotanto- ja logistiikkaketjujen pituus ja läpinäkymättömyys ovat tehneet todella helpoksi olla miettimättä sen enempää, mistä kaikki tulee ja millä seurauksilla.
Voitontavoittelu muuttaa lähestulkoon kaiken välinearvoksi. Harvat asiat ovat enää itsessään arvokkaita. Elämän aidosti tärkeät asiat ovat nimenomaan niitä, mitä ei voi ostaa tai arvottaa rahassa. Aidot syvälliset ihmissuhteet ja yhteinen aika läheisten kanssa, luonto ja luontosuhde, ja niin edelleen. Nämä saavat kuitenkin yleensä väistyä voitontavoittelun tai työnteon tieltä.
Tätä samaa sanoo MTV3:n uutispäällikkö Seppo Haaparanta.
Tämä kaikki tuntuu jossain määrin itsestäänselvältä. Samaan aikaan meillä on käsissämme moninapainen ongelma: jos Stora Enso rupeaa välittämään elonkehän monimuotoisuudesta ja hyvinvoinnista yhtään enempää kuin sen on taloudellisesti kannattavaa, se antaa kilpailuedun häikäilemättömämmin ja lyhytnäköisemmin toimiville kilpailijoilleen. Toisin sanoen olisi valtion ja viranomaisten tehtävä pakottaa kaikki pelaajat toimimaan vastuullisesti. Mutta valtioilla on sama ongelma: jos yksi valtio nostaa luontoarvot talouskasvun edelle, metsäyhtiöt siirtyvät hyvin nopeasti sinne missä voittoa on tarjolla eniten.
On väärin syyttää yksittäisiä toimijoita siitä, että he toimivat niin kuin he toimivat. Osakeyhtiön lakisääteinen tehtävä on tuottaa voittoa osakkailleen. Kun yrityksestä on tehty juridinen henkilö, päätöksiä tekevät ihmiset (jotka ovat vaihdettavissa ja korvattavissa jos he eivät toimi yrityksen edun mukaisesti) on vapautettu vastuusta, ja yrityksen etu taas on toimia äärimmäisen sosiopaattisesti.
Mikään ei muutu ennen kuin järjestelmä muuttuu. Vaikka Stora Enso tai joku alihankkija joutuisikin maksamaan jonkun nimellisen korvauksen, niin se on heille normaalista liiketoiminnasta aiheutuva kuluerä.
Ja jos järjestelmä ei muutu, se tulee tuhoamaan oman ja koko ihmiskunnan olemassaolon edellytykset.
Kuukausi: elokuu 2024
Tahdosta ja vapaudesta
Hesarissa julkaistiin taannoin essee otsikolla Jäähyväiset vapaalle tahdolle (https://www.hs.fi/tiede/art-2000010430930.html). Tavallaan olen kaikesta samaa mieltä, ja tuntuu hyvältä saada noin vaikutusvaltaiselta taholta näin uskottavaa ja perusteltua tukea omille näkemyksille aiheesta, joka jakaa mielipiteitä ja herättää yllättävän voimakkaita tunteita.
Tavallaan on täysin selvää, että meillä ei ole mitään valinnanvapautta. Jos mietit mitä tahansa valintaasi jonka koet tehneesi, voidaan aina kysyä, että miten sinusta tuli sellainen ihminen, joka tuossa tilanteessa valitsi tuolla tavalla, ja aina päästään johonkin asiaan, joka ei ollut sinun omassa vaikutuspiirissäsi. Täysin riippumatta siitä, oliko valinta se, mitä syöt tänään aamupalaksi tai millaiseen ammattiin päätät opiskella. Sinä voit päättää toimia omien arvojesi tai mieltymyksiesi mukaan, mutta sinä et ole valinnut omia arvojasi.
On myös selvää, kuten myös tuossa esseessä sanotaan, että vapaan tahdon ja vastuun kieltäminen voi johtaa uhriutumiseen. Kääntäen, valinnanvapauteen ja vastuuseen uskomisella voi olla todella voimauttava vaikutus ihmiselle, jolla on valmiudet ottaa ohjakset.
Tämän saman tarinan vaikutus voi olla myös äärimmäisen lamauttava, jos ihminen kehystää sen siten, että hänen elämänsä ongelmat ovat hänen itsensä aikaansaamia.
Tällöin kysymys on ehkä siitä, että ihminen voi kokea olevansa menneisyytensä vanki ja kykenemätön muuttumaan.
Ja tällöin olisi hyödyllistä ajatella, että menneisyyden valintoja tehdessä ei ollut mitään vapautta valita toisin. Et olisi voinut valita toisin siinä hetkessä. Aivan kuin Sapolskyn vertaus rikkinäisestä autosta. Tämän myötä ymmärrys ja anteeksianto ovat väistämättömiä, ja itsesyytöksillä ei ole mitään pohjaa.
Tämä voi auttaa ymmärtämään, miksi päädyit tekemään sellaisia valintoja menneisyydessä, ja miten ne ovat johtaneet tähän pisteeseen. Tämä ymmärrys mahdollistaa erilaiset valinnat tästä eteenpäin. Tämän kannalta on hyödyllistä uskoa, että ylipäätään pystyt tekemään valintoja, ja kantamaan vastuuta niistä.
Se, että onko todellista vapaata tahtoa lopulta olemassa vai ei, on tavallaan sivuseikka. Kyse on siitä, että millaista tarinaa on hyödyllistä kertoa itselle. On hyödyllistä ajatella, että saavutukseni ovat enemmän kiitollisuuden- kuin ylpeydenaihe. On myös hyödyllistä ajatella, että menneisyydessä tekemäni huonot valinnat olivat väistämättömiä, jos se auttaa ymmärtämään miksi päädyin toimimaan niin ilman itsesyytöksiä. Samaan aikaan on äärimmäisen hyödyllistä ajatella, että juuri nyt pystyn omilla valinnoillani vaikuttamaan siihen, millaista elämäni on tästä eteenpäin. Minulla on joka tapauksessa se tunne, että teen valintoja. Tätä tunnetta kannattaa mieluummin hyödyntää kuin olla hyödyntämättä. Ja jos päädyt hyödyntämään sitä, niin sekin oli täysin väistämätöntä.