Tekoäly ja toimijuus

”Kansalaiset käyttäytyvät parhaalla mahdollisella tavalla, koska tallennamme ja raportoimme jatkuvasti kaiken mitä tapahtuu.” — Larry Ellison[1]

Ihmiskunnalla on tällä hetkellä käytössään enemmän dataa ja laskentakapasiteettia kuin ikinä ennen. Satelliitit kuvaavat maanpintaa, on miljardeja antureita ympäri maapalloa erilaisissa laitteissa, sekä kaikista meistä jatkuvasti kerättävä data.

Meillä on paremmat algoritmit kuin ikinä ennen sekä enemmän laskentatehoa kuin ikinä ennen.

Tätä kaikkea voitaisiin käyttää ekokatastrofin pysäyttämiseen, aavikoiden uudelleenmetsittämiseen, ruoantuotannon kehittämiseen nälkiintyvillä alueilla.

Meillä kaikilla voisi olla henkilökohtainen tekoälyapuri, joka auttaa meitä kehittymään haluamaamme suuntaan ja saavuttamaan itse määrittelämmiämme tavoitteita, löytämään meitä kiinnostavia tapahtumia ja yhteisöjä, ja elämään merkityksellistä elämää.

Näistä ei makseta.

Tekoälyn kehitys ei tapahdu tyhjiössä. Sitä ohjaavat kannustinrakenteet. Ne määräävät, miten tekoälyä kehitetään ja mihin sitä käytetään.

Kannustimet jakautuvat karkeasti kahteen. Ensimmäinen on taloudellinen: mainostulot, tilausmaksut, käyttöajan maksimointi. Toinen on kontrolli. Valtahierarkiat haluavat vahvistaa omaa asemaansa. Tämä tarkoittaa sotilas- ja siviilitiedustelua, valvontakameroita kadulla,

Nämä kaksi menevät osittain limittäin. Se sama some joka näyttää juuri sinulle räätälöidyn syötteen jakaa kaiken keräämänsä datan tiedustelupalveluiden kanssa, ja se sama kielimalli joka oikolukee tämän tekstin analysoi tätä samaa tiedustelupalveluiden dataa.

Taloudellisen kannustimen logiikka on yksinkertainen. Mitä enemmän käyttäjistä tiedetään, sitä paremmin heidät osataan pitää ruudulla. Jokainen klikkaus, paussi, vieritysnopeus ja reaktioaika tallennetaan. Järjestelmät oppivat, mihin kellon aikaan olet haavoittuvimmillasi, mitkä sisällöt pitävät sinut koukussa, miten sinut saa reagoimaan.

Samaa dataa ja samaa laskentakapasiteettia voitaisiin käyttää toisinkin. Voisit itse määritellä, millaiseksi ihmiseksi haluat muuttua, ja millaisia tavoitteita sinulla on. Järjestelmä voisi heikkouksiesi hyödyntämisen sijaan paikata niitä, tai auttaa sinua kehittymään niiden kanssa. Se voisi etsiä sisältöä, joka aidosti haastaa ajatteluasi provosoinnin sijasta. Se voisi etsiä sinulle merkityksellisiä tapahtumia, yhteisöjä ja ihmisiä tai harrastuksia. Se voisi tehdä elämästäsi merkityksellistä.

Se voisi voimaannuttaa ja lisätä toimijuutta. Nyt se pyrkii koukuttamaan ja minimoimaan toimijuuden.

Mutta tämä on kannustimien vastaista. Ihmiset jotka elävät merkityksellistä elämää ruutujen ulkopuolella eivät doomskrollaa eikä heille voi näyttää mainoksia.

Avoimet mallit ja tekoäly yleensäkin voimaannuttavat tavallisia ihmisiä — tämä on totta. Valtava määrä tietoa ja asiantuntijuutta on nyt kaikkien saatavilla tavalla, joka ei aiemmin ollut mahdollista. Mutta kyse on epäsymmetriasta: yksilöllä on käytössään malli, yrityksillä ja valtioilla on miljardeja datapisteitä jokaisesta käyttäjästä ja laskentakapasiteetti niiden käsittelemiseen. Asetelma ei ole millään tavalla tasapuolinen.

Peliteoriassa tätä kutsutaan vangin dilemmaksi. Yksikään toimija ei valitse tilannetta, johon kaikki päätyvät. Meta ei halua hajottaa demokratiaa. Se haluaa mainostuloja, ja mainostulot tulevat käyttöajasta, ja käyttöaika maksimoidaan koukuttavuudella, ja koukuttavuus palvelee parhaiten vihaa ja pelkoa. Puolustusministeriö ei halua totalitarismia vaan turvallisuutta, ja turvallisuus tarkoittaa tiedustelua, ja tiedustelu tarkoittaa datan keruuta, ja datan keruu skaalautuu valvonnaksi. Jokainen toimija seuraa omia kannustimiaan rationaalisesti. Kokonaisuus on jotain, mitä kukaan ei halunnut.

Tämä on tärkeää ymmärtää, koska se sulkee pois helpon selityksen. Kyse ei ole pahoista ihmisistä tai toimijoista. Kyse on rakenteesta, joka tuottaa tietyn lopputuloksen riippumatta yksittäisten toimijoiden aikomuksista.

Vangin dilemma selittää, miksi nykytilanne syntyy. Se ei selitä, miksi siitä on niin vaikea päästä ulos.

Väkivaltahierarkioilla — armeijalla, poliisilla, tiedustelupalveluilla — on sisäsyntyinen taipumus laajentaa omia valtuuksiaan. Poliisi ei tule pyytämään, että sen toimivaltuuksia vähennettäisiin. Tiedustelupalvelu ei sano keräävänsä liikaa dataa. Ja kaikki on perusteltavissa ”turvallisuudella” — argumentilla, jota vastaan on vaikea äänestää ilman että leimautuu. Yksikään länsimainen demokratia ei ole toistaiseksi vähentänyt tiedustelukapasiteettiaan vapaaehtoisesti, eivätkä viranomaiset ole yleensä vähentäneet valtuuksiaan. Nämä muuttuvat yleensä vain yhteen suuntaan.

Näitä järjestelmiä ei myöskään tule tarkastella erikseen. Tiedustelupalvelut ostavat dataa kaupallisista lähteistä — sosiaalisen median alustoilta, sijaintitietoja kerääviltä sovelluksilta, databrokereilta.[2] Samat kielimallit, joita käytetään kuluttajapalveluissa, päätyvät puolustussopimuksiin. Kaupallinen valvontakoneisto ja valtiollinen tiedustelukoneisto eivät ole erillisiä järjestelmiä — ne ruokkivat toisiaan.

Historiallisesti totalitarismi on törmännyt kahteen pullonkaulaan.

Ensimmäinen oli datan käsittely. Itä-Saksan Stasi oli yksi historian tehokkaimmista tiedusteluorganisaatioista. Sillä oli kerrallaan noin 170 000 aktiivista ilmiantajaa — yksi jokaista 63 kansalaista kohden — ja koko elinaikanaan yhteensä yli 600 000.[3] Silti se oli hidas, epätarkka ja kallis. Iso osa kerätystä datasta jäi analysoimatta. Data oli olemassa, mutta sen käyttäminen vaati ihmistyötä, ja ihmistyö on kallista.

Tämä pullonkaula on nyt poistunut.

Xinjiangin valvontainfrastruktuuri tunnistaa kasvot reaaliajassa, seuraa puheluita ja kartoittaa sosiaalisia verkostoja IJOP-järjestelmän kautta.[4] Järjestelmä ei väsy eikä katso muualle. Yhdysvalloissa Edward Snowden osoitti vuonna 2013, että NSA keräsi systemaattisesti tietoa sadoista miljoonista ihmisistä — ei epäillyistä vaan kaikista. Tuolloin valvonta herätti kohua. Nyt se on normalisoitunut, infrastruktuuri on kasvanut, ja käsittelykapasiteetti on monikertaistunut. Onko läntinen demokratia tänään yhtä vahva kuin kymmenen vuotta sitten?

Toinen pullonkaula on poistunut hiljaisemmin.

Diktatuurit ovat kaatuneet, kun armeija on kieltäytynyt ampumasta omia kansalaisiaan — tai kääntynyt johtoa vastaan. Romania 1989: armeija vaihtoi puolta. Arabikevät: Tunisiassa ja Egyptissä sotilasjohto kieltäytyi tukahduttamasta protesteja. Tämä on ollut totalitarismin viimeinen jarru — se hetki, kun käsky ylittää inhimillisen kynnyksen, ja järjestelmä murtuu sisältäpäin.

Autonomiset asejärjestelmät poistavat tämän mekanismin. Järjestelmä ei kieltäydy käskyistä eikä tunne myötätuntoa. Algoritminen komentoketju vaikeuttaa yksittäisten sotilaiden mahdollisuutta sabotoida tai kieltäytyä. Yhdistettynä massavalvontaan — joka tunnistaa vastarinnan ennen kuin se ehtii organisoitua — ollaan lähellä jotain ennennäkemätöntä: järjestelmää, jota ei voi murtaa sisältäpäin. Tämä ei ole vielä totta. Mutta kehitys kulkee tähän suuntaan.

Maaliskuun alussa 2026 Yhdysvaltain puolustusministeriö julisti Anthropicin — Claude-tekoälyn kehittäjän — ”toimitusketjuriskiksi”.[5] Syy: Anthropic ei suostunut antamaan Pentagonille rajoittamatonta pääsyä malliensa käyttöön. Yritys vaati takuita siitä, ettei sen teknologiaa käytettäisi kansalaisten massavalvontaan eikä täysin autonomisiin asejärjestelmiin.[6] Toisin sanoen: yritys, joka asetti rajoja juuri niihin kahteen mekanismiin joista edellä puhuttiin, määriteltiin turvallisuusuhaksi. Tämä leima on tähän mennessä annettu vain Kasperskylle ja Huaweille, joilla on selvät kytkökset Venäjän ja Kiinan valtioihin ja tiedusteluun.

OpenAI taas suostui Pentagonin ehtoihin ja sai 200 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen.[7] Kilpailutilanteessa häikäilemättömin yleensä voittaa.

Mitä tästä seuraa?

Ei välttämättä pidätyksiä tai leiriä. Toimijuuden menetys on hiljaisempaa. Se tarkoittaa, että viestintäsi, liikkumisesi, lukemisesi, ostoksesi ja seurasi kartoitetaan jatkuvasti. Että poliittisesti poikkeavat mielipiteet tekevät sinusta algoritmisesti näkymättömän tai vaikeuttavat elämääsi muuten. Että sinulle tarjotaan vaihtoehtoja, jotka on valittu etukäteen profiilistasi. Että koukuttava sisältö kuluttaa tarkkaavaisuutesi juuri sen verran, että varsinaiseen ajatteluun jää vähemmän tilaa.

Oraclen perustaja Larry Ellison kuvasi syyskuussa 2024 yhtiön sijoittajatapaamisessa visiotaan suorasanaisesti: ”Kansalaiset käyttäytyvät parhaalla mahdollisella tavalla, koska tallennamme ja raportoimme jatkuvasti kaiken mitä tapahtuu.”[1-1] Visioon kuuluivat tekoälyä hyödyntävät kamerat kaduilla, autoissa, kotiovissa ja poliisien yllä, sekä järjestelmät jotka tunnistavat ja raportoivat poikkeamia automaattisesti. Kontrolliin ei tarvita väkivaltaa tai pakkoa, valvonta riittää.

Jonkin aikaa sitten sosiaalisessa mediassa liikkui huhuja, että tuore video Netanyahusta on väärennös. Oleellista ei ole, onko video aito vai ei. Pelkästään syväväärennöksen mahdollisuuden olemassaolo nakertaa jaettua totuuspohjaa, tekee keskustelusta vaikeampaa sekä synnyttää apatiaa, toivottomuutta sen suhteen että totuutta ylipäätään on mahdollista tietää.

Totalitarismi ei synny rysähtämällä. Se hiipii askel kerrallaan. Me vaihdamme iloisesti yksityisyytemme kissavideoista saatavaan dopamiiniin. Me hyväksymme apaattisesti totuudenjälkeisen ajan väistämättömyytenä. Samaan aikaan viranomaiset haluavat ja saavat laajempia ja laajempia oikeuksia käyttää kerättyä dataa.

Hannah Arendt analysoi totalitarismia järjestelmänä, joka tuhoaa ihmisten kyvyn ajatella itsenäisesti.[8] Eichmann-oikeudenkäyntiä seuratessaan hän havaitsi, ettei kyse ollut pahuudesta vaan ajattelemattomuudesta — kyvyttömyydestä arvioida omia tekojaan itsenäisesti järjestelmän ulkopuolelta.[9] Hän analysoi propagandaa ja sosiaalista painetta. Sama mekanismi toimii nyt tehokkaammin, henkilökohtaisemmin ja ilman näkyvää pakkoa. Analogia koskee mekanismia, ei mittakaavaa.

Tämä ei ole väistämätöntä.

Esimerkit osoittavat, että muutos on mahdollista. EU:n GDPR pakotti yritykset todellisiin muutoksiin käytännöissään. Apple päätti vuonna 2021 vaatia käyttäjien suostumuksen ennen kuin sovellukset voivat seurata heitä muiden sovellusten yli — tämä vähensi Metan mainostuloja miljardeilla.[10] Kyse oli kilpailulogiikasta, ei altruismista, mutta lopputulos oli todellinen muutos. Yhdysvalloissa Snowden-paljastusten jälkeen säädetty USA FREEDOM Act (2015) lopetti NSA:n laajimman joukkokeruuohjelman.[11] Signal ja Wikipedia osoittavat että toiminta voi perustua muuhunkin kuin datan keruuseen ja myymiseen.

Nämä ovat pieniä esimerkkejä suhteessa mittakaavaan. Mutta ne osoittavat, että paine voi toimia ja rakenteet voivat muuttua. Kansainvälinen koordinaatio on historiallisesti onnistunut silloinkin kun se on tuntunut mahdottomalta, jos paine siihen on ollut tarpeeksi kova. Esimerkkeinä vaikkapa ydinaseiden leviäminen tai otsonikerroksen suojelu.

Pelkkä sääntely ei riitä. Olemassa olevat instituutiot palvelevat olemassa olevia valtarakenteita — ne ovat kasvaneet niistä. Kysymys siitä, kuka säätelee ja kenen ehdoilla, on sama kuin kysymys siitä, ketä rakenteet palvelevat. Tarvitaan uusia rakenteita, jotka aidosti palvelevat ihmiskunnan enemmistön etua eivätkä jo valmiiksi vahvoja hierarkioita. Miten nämä rakenteet luodaan on avoin kysymys. Mutta se, ettei vastausta ole valmiina, ei tarkoita, että kehitys on väistämätöntä.

Teknologia ei ole neutraali. Se muovaa ihmisten käytöstä ja sitä kautta ympäröivää yhteiskuntaa. Kehitys on viime vuosikymmeninä ollut niin nopeaa, että teknologian vaikutuksia on ollut mahdotonta arvioida. Muutamat toimijat ovat hyötyneet tästä valtavasti useimpien muiden kustannuksella.

Laskentakapasiteetti jolla voitaisiin metsittää Sahel, pelastaa Amazon, ja kehittää malarialääke, odottaa edelleen yhteistä päätöstä. Se päätös ei ole tekninen. Se on kysymys siitä, mitä ja ketä varten teknologia ja data on olemassa: ihmiskuntaa ja elonkehää vai olemassaolevia hierarkioita.

Lähteet

  1. Larry Ellison Oraclen Financial Analyst Meeting -tilaisuudessa syyskuussa 2024. Ks. ”Citizens will be on their best behavior, because we’re constantly recording and reporting everything that is going on” – TechRadar↩︎↩︎
  2. Yhdysvaltain viranomaiset, ml. DHS ja NSA, ovat ostaneet kaupallista sijaintidata-, sosiaalisen median ja käyttäytymisdataa yksityisiltä databrokereilta oikeudenkäyntejä kiertääkseen. Ks. Government Buying Personal Data on Americans – WSJ; How the U.S. Military Buys Location Data – Vice/Motherboard↩︎
  3. Stasilla oli vuonna 1988 noin 173 000 aktiivista epävirallista yhteistyökumppania (inoffizielle Mitarbeiter), elinaikanaan yhteensä noin 624 000. Ks. Stasi – Wikipedia; Insights from Stasi Spying in East Germany (IZA)↩︎
  4. Xinjiangin IJOP-järjestelmä (Integrated Joint Operations Platform) kerää ja yhdistää puhelin-, henkilökortti- ja sijaintidataa reaaliajassa. Ks. How mass surveillance works in Xinjiang (ASPI)↩︎
  5. Pentagon ilmoitti Anthropicille virallisesti ”supply chain risk” -leimasta 5.3.2026. Ks. Pentagon Notifies Anthropic It’s Deemed Firm a Supply-Chain Risk – Bloomberg; It’s official: The Pentagon has labeled Anthropic a supply-chain risk – TechCrunch↩︎
  6. Anthropic vaati takuita autonomisten aseiden ja massavalvonnan rajoittamisesta; Pentagon halusi rajoittamattoman pääsyn. Ks. Anthropic sues Pentagon – Axios; Anthropic sues Pentagon – NPR↩︎
  7. OpenAI Secures $200 Million Pentagon Contract – Yahoo Finance↩︎
  8. Hannah Arendt, The Origins of Totalitarianism (1951). Arendt analysoi totalitarismia järjestelmänä joka tuhoaa julkisen ja yksityisen elämän ja eliminoi itsenäisen ajattelun.↩︎
  9. Hannah Arendt, Eichmann in Jerusalem: A Report on the Banality of Evil (1963). Arendtin mukaan Eichmannin ”ajattelemattomuus” (thoughtlessness) oli keskeinen tekijä — ei pahuus vaan kyvyttömyys arvioida omia tekoja itsenäisesti.↩︎
  10. Apple julkaisi App Tracking Transparency -toiminnon iOS 14.5:ssä huhtikuussa 2021. Toiminto vaatii sovelluksia pyytämään käyttäjän luvan ennen seurantaa eri sovellusten välillä. Meta arvioi ATT:n maksaneen heille noin 10 miljardia dollaria mainostuloissa vuonna 2022. Ks. Apple’s privacy change cost social media companies nearly $10 billion – CNBC; Facebook’s $232 billion crash and the domino effect of Apple’s ad-tracking change – The Verge↩︎
  11. USA FREEDOM Act (Uniting and Strengthening America by Fulfilling Rights and Ensuring Effective Discipline Over Monitoring Act) hyväksyttiin 2.6.2015 ja lopetti NSA:n Section 215 -pohjaisen puhelinmetadatan joukkokeruun. Ks. USA FREEDOM Act – EFF; USA FREEDOM Act – Wikipedia↩︎

Kaikuja Kaikkeudesta #8: Laura Mannila, kehomieli, tunteet, yksilö, yhteiskunta, yhteydet, ekokriisi

Länsimainen kulttuuri on erkaannuttanut meidät omasta kehostamme, tunteistamme, toisistamme ja luonnosta. Hahmotamme maailman koostuvan erillisistä asioista näkemättä kokonaisuuksia ja asioiden suhteita. Tämä ruokkii niin yksinäisyyttä, riippuvuuksia kuin planeetanlaajuisia ongelmiakin. Nämä kaikki liittyvät toisiinsa.

Psykoterapeutti ja työnohjaaja Laura Mannila on työskennellyt kehomieliyhteyden kanssa parikymmentä vuotta. Hänen kirjansa Kehomieli, lauma ja luonto — katkenneiden yhteyksien jäljillä lähtee liikkeelle kehopsykoterapiasta ja laajentuu yhteiskunnallisiin kysymyksiin: miten talousjärjestelmämme tuottaa yhteyden puutetta, ja miten sama katkenneisuden logiikka näkyy aina lihateollisuudesta ilmastokriisin torjunnan lamaantumiseen.

Puhumme tunteiden merkityksestä informaationa, kanssasäätelystä ja kohdatuksi tulemisesta, yksinäisyysepidemian rakenteellisista syistä, supernormaaleista ärsykkeistä, polyvagaaliteoriasta sekä siitä, mitä yksilö voi tehdä yhteyden palauttamiseksi. Laura kertoo myös omasta tarinastaan: spasmodinen dysfonia vei häneltä äänen kokonaan, ja hän kuntoutti itsensä oireettomaksi vastoin lääketieteen ennustetta.

Linkkejä:
Lauran verkkosivut

Metakriisin kolme tasoa

Jos me keksisimme nyt laitteen, joka palauttaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden esiteolliselle tasolle sormia napauttamalla muuttamatta systeemiä, me siirtäisimme tällä hetkellä väistämättömältä näyttävää sivilisaation romahdusta ehkä viikolla tai kahdella. En ole varma mihin suuntaan.

Aikamme kompleksisten ongelmien jäsentämisessä auttaa huomattavasti niiden jakaminen eri tasoille.

Näkyvällä tasolla on oireet, eli monikriisi. On ekokriisi eri aspekteineen, on niukkenevat luonnovarat, kasvavat ja globaalilla tasolla absurdit varallisuuserot, mielenterveys- ja yksinäisyysepidemia ja merkityskriisi, episteeminen kriisi ja yhteisen todellisuuspohjan katoaminen, poliittinen polarisaatio sekä demokratian rapautuminen, lisääntyvät geopoliittiset jännitteet, ja niin edelleen.

Olisi todella houkuttelevaa ajatella näitä erillisinä ongelmina joihin on toisiinsa liittymättömät ratkaisut. Ilmastonmuutos ratkaistaan hiilitulleilla ja aurinkopaneeleilla, mielenterveysongelmat ratkaistaan mielenterveyspalveluiden lisäresursseilla (tai selektiivisilä serotoniinin takaisinoton estäjillä), varallisuuseroja voidaan tasoittaa veroilla ja tulonsiirroilla.

Jos katsotaan muita tasoja niin ymmärrämme miksi tämä ei lähestymistapa ei yksinään riitä.

Pinnan alla olevalla tasolla on rakenteet, kannustimet, järjestelmät. Siellä on talousjärjestelmä joka vaatii jatkuvaa kasvua rajallisella planeetalla ja arvottaa kuolleen puun elävää arvokkaammaksi. Siellä on alueellisia väkivaltamonopoleja vastakkainasettelussa keskenään. Siellä on pörssiyhtiöiden velvollisuus osakkaiden edusta, ja osakkaat ovat enenevässä määrin kasvottomia indeksirahastoja.

Siellä on peliteoreettiset ongelmat ja moninapaiset ansat. Scott Alexanderin Meditations on Moloch[1] on äärimmäisen tarkkanäköinen kuvaus joillekin tämän tason mekanismeille.

Siellä on huomiotalouden mekanismit, jotka ovat markkinatalouden synnyttämiä, ja jotka puolestaan ovat ainakin osittain sekä episteemisen kriisin, polarisaation ja demokratian rapautumisen että myös yksinäisyys -ja mielenterveysepidemioiden taustalla.

Monet mekanismit kytkeytyvät toisiinsa. Hupenevat luonnonvarat lisäävät geopoliittisia jännitteitä. Geopoliittiset jännitteet vähentävät keskinäistä luottamusta ja vaikeuttavat yhteistyötä sekä kiihdyttävät kilpavarustelua. Kiihtynyt kilpavarustelu taas nopeuttaa esimerkiksi tekoälyn kehitystä.

Tekoälyn kehitys taas nopeuttaa kaikkea muuta kehitystä. Parempi tekoäly osaa generoida koukuttavampaa somesisältöä tai uskottavampaa propagandaa pahentaen näin huomiotalouden aiheuttamia ongelmia. Se tarkoittaa myös parempia valvontajärjestelmiä tiedustelupalveluille.

Se voisi tarkoittaa myös ratkaisuja ekokriisiin, köyhyyteen tai uusia syöpähoitoja, jos näille vain olisi kannustimia.

Tämä taso selittää, miten päädymme tilanteeseen mitä kukaan ei halua, ja mistä ei pääse pois. Kyse ei ole pahoista toimijoista. Jos viemme nykyisen oligarkkiluokan giljotiineille muuttamatta rakenteita jotka synnyttivät oligarkit, olemme viikon päästä suunnilleen samassa tilanteessa.

Sama ihminen toisessa tilanteessa toimisi toisin. Sama tilanne tuottaa saman ihmisen uudelleen.

Ilmastonmuutos on tällä hetkellä yksi tärkeimmistä vihreää siirtymää ajavista tekijöistä. Jos oikeasti ratkaisisimme sen nappia painamalla, poistaisimme samalla tärkeän kannustimen irtautua fossiiliriippuvuudesta, ja todennäköisesti lisäisimme niiden käyttöä.

Mutta fossiilisten hupeneminen tulee johtamaan jonkinasteiseen romahdukseen, vaikka ilmastonmuutos ei sitä tekisikään. Romahduksen rajuus ja nopeus taas on kiinni riippuvuuden asteesta. Fossiilisista irtautuminen mahdollisimman nopeasti on joka tapauksessa välttämätöntä.

Mutta rakenteet syntyvät jostain. Moninapaiset ansat ovat ansoja vain jos astumme niihin.

Otetaan esimerkki Scott Alexanderin esseestä: kalankasvattamot ja vedensuodattimet.

Esimerkissa oli järvi ja tuhat samanlaista kalankasvattamoa. Jokainen kasvattamo tienaa $1000 kuukaudessa voittoa. jokainen myös saastuttaa järveä, ja pitkällä tähtäimellä tämä vähentää kaikkien tuottavuutta ja voittoa. Joku keksii suodattimen, joka poistaa saasteet, mutta jonka käyttäminen maksaa jokaiselle $300 kuukaudessa.

Kaikki asentavat suodattimensa, tienaavat $700 kuukaudessa voittoa, ja kaikki on hyvin.

Kunnes eräs heistä laskee, että hän voisi poistaa omansa, saastuttaa ihan vähän, ja tienata $300 enemmän. Muut huomaavat, että hän tienaa muita paremmin, ja kilpailutilanne pakottaa heidät toimimaan samoin.

Tämän taustalta löytyy se kognitiivis-filosofinen taso. Maailmankatsomukset, arvot, tapamme jäsentää maailmaa ja itseämme, uskomuksemme.

Siellä on tapamme jäsentää itsemme erillisiksi muista, laumasta, luonnosta, ja elonkehästä. Siellä on uskomus että olemme luomakunnan kruunu jolla on oikeus ja velvollisuus hyödyntää muuta luomakuntaa mielensä mukaan.

Kaikki on tavalla tai toisella välineellistä. Sanavarastostamme ja kulttuuristamme puuttuu pyhyyden tunne ja kokemus lähestulkoon kokonaan. Elämä on materiaalisesti rikkaampaa kuin ikinä ennen mutta hengellisesti äärimmäisen köyhää. Hengellisyys ei sovi materialistis-reduktionistiseen maailmankuvaan, hyötynäkökulma taas on kuin luotu siihen.

Jos kokisimme itsemme osaksi samaa elonkehää järven kanssa, sen saastuttamisen itsetuhoisuus olisi ylivoimaisen vastenmielistä. Kun koemme sen itsestämme erillisenä hyödynnettänä resurssina, sen saastuminen on ”ulkoisvaikutus”.

Tärkeintä on muuttaa omaa olemistamme, suhteessa itseemme ja maailmaan. Tärkein kysymys ei ole, että miten minä hyödyn tästä, tai mikä olisi minulle parasta. Tärkeintä on kysyä, millainen ihminen minä haluan olla. Mitä minä olen suhteessa kaikkeen muuhun? Suhteessa tähän tilanteeseen, tähän ympäristöön, läheisiini, kaukaisiini, ihmiskuntaan, elonkehään?

Haluanko minä olla se ihminen joka poistamalla oman vedensuodattimeni sotken yhteisen järven ja laukaisen sen moninapaisen ansan? Haluanko olla se ihminen joka asettaa itsensä kokonaisuuden edelle?

Minä olen olemassa vain koska ympäristöni mahdollistaa sen. Minä olen muusta maailmasta kehkeytynyt prosessi.

  1. Meditations On Moloch | Slate Star Codex↩︎

Kaikuja Kaikkeudesta #7: Janne M. Korhonen. Vihreä siirtymä vai vihreä humahdus?

Globaali talousjärjestelmämme on monella tavoin harmillisen riippuvainen fossiilienergiasta. Liikenne, lämmitys, kemianteollisuus, kaivos- ja rakennusteollisuus pyörivät hyvin pitkälti fossiilien varassa. Energiantuotanto on kuitenkin siirtymässä uusiutuviin yllättävän nopeasti, ja on todennäköistä että kehitys nopeutuu nykyisestään.

Tarvitaanko siirtymään ydinvoimaa? Riittävätkö raaka-aineet? Entä riittääkö parempien energianlähteiden tuominen markkinoillle vai pitääkö fossiilisten kulutusta rajoittaa poliittisilla keinoilla?

Vertailemme myös Suomen ja Kongon kaivoslakeja, puhumme Hormuzinsalmen tilanteen vaikutuksista, pohdimme jatkuvan talouskasvun mahdollisuutta sekä geopolitiikkaa.

Janne M. Korhonen on Syken erikoistutkija, joka tutkii kiertotaloutta ja on kirjoittanut Rauli Partasen kanssa kaksi kirjaa ydinvoimasta: Uhkapeli Ilmastolla (2015) sekä Musta Hevonen (2016).

Linkkejä:
Kirjoituksia – Yhteiskunnasta, ympäristöstä, tekniikasta, historiasta
Muuttuva energiapalapeli: onko edessä vihreä humahdus?

00:00 Esittely
01:59 Energiakriisi ja sen vaikutukset
04:38 Ruokaturva ja lannoitteiden saatavuus
07:23 Fossiiliriippuvuus ruoantuotannossa
09:25 Ydinvoiman rooli energiamarkkinoilla
19:08 Modulaariset reaktorit ja tulevaisuuden haasteet
25:30 Ydinvoiman haasteet ja mahdollisuudet
30:36 Uusiutuvat energialähteet ja fossiiliset polttoaineet
36:04 Vihreä siirtymä ja sen esteet
58:39 Mineraalien riittävyys ja kaivostoiminta
01:26:35 Talouskasvun ja energiankulutuksen suhteet
01:56:04 Yhteiskunnalliset haasteet ja tulevaisuuden näkymät

Kilpailu kovenee

Höyrykoneen keksiminen synnytti teollisen vallankumouksen.Tämä muutti radikaalisti yhteiskunnan ja talouden rakenteita. Oli selvää, että aiemmat tavat järjestää yhteiskunta eivät toimineet enää teollisena aikana. Ongelma oli, että ei ollut aiempia teollisia yhteiskuntia, joista olisi voinut katsoa mallia. 

Tarve raaka-aineille ja markkinoille johti kolonialismiin. Teollinen yhteiskunta tarvitsi molempia, joten siirtomaat tuntuivat täysin järkeviltä tavoilta ratkaista tämä tarve.

Kolonialismi johti, kaiken muun ohella, ensimmäiseen maailmansotaan. Huomattiin että tämä ei ehkä ole toimivin kansainvälinen järjestelmä.

Syntyi fasismi ja kommunismi. Kumpikin vaikutti omalla laillaan järkevältä. Ajatus tuotantovälineistä työläisten hallinnassa ja omistuksessa sekä voittojen reilusta jakamisesta kuulosti epäilemättä hyvältä. Toteutus ei ehkä mennyt ihan putkeen.

Vastaavasti fasistien ajatus korporaatioiden ja valtion liitosta tuntui varmasti järkevältä.

Nämä osaltaan johtivat toiseen maailmansotaan.

Sen jälkeen päädyttiin siihen toistaiseksi vähiten huonoon systeemiin eli edustuksellisen demokratian, markkinatalouden ja vapaakaupan yhdistelmään. Vapaan kaupan myötä valtiot tekisivät yhteistyötä kilpailun sijaan, jolloin sotiminen ei kannattaisi, ja jatkuvan kasvun myötä jaettavaa riittäisi kaikille. 

Ja tämä toimi hämmentävän hyvin. Euroopassa elettiin harvinaisen pitkä rauhallinen jakso. Ja kommunismin romahtaessa näytti, että vaihtoehtoja ei enää olisi. Francis Fukuyama ehti jo sanoa tätä historian lopuksi. 

Ja siltä se helposti näyttää vieläkin. On helpompaa kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu, sanoi Slavoj Žižek.

Mutta tämä järjestelmä toimi vain niin kauan kuin kasvu oli mahdollista. Elämme kuitenkin fyysisessä maailmassa, rajallisella planeetalla. Kun luonnonvarat hupenevat, kasvu hiipuu, ja kilpailu luonnonvaroista kiihtyy.

Kiina asetti hiljattain aseteollisuudelle tärkeitä mineraaleja vientikieltoon. Tämä kertoo kahdesta asiasta. Nämä mineraalit ovat käymässä vähiin ja niitä tullaan tarvitsemaan kohta.

Ukrainassa on huomattavia hiili- ja kaasuvarantoja sekä mineraaleja, joista Trump oli hyvin kiinnostunut vastineena aseavusta. 

Venezuelassa on maailman suurimmat tunnetut öljyvarat. 

Grönlannissa on harvinaisia maametalleja.

En siis väitä, että kaikissa näissä olisi kyse pelkästään luonnonvaroista. Mutta ne ovat yhteinen tekijä näissä kaikissa.

Tämä peli tulee pelkästään raaistumaan ja kovenemaan niin kauan kuin järjestelmä vaatii jatkuvaa kasvua ja kansainvälisessä politiikassa toimitaan vahvemman oikeudella.

Nyt olisi aika kuvitella loppu kapitalismille ja toimiva vaihtoehto sen tilalle. Kohta on liian myöhäistä.

Kaikuja Kaikkeudesta #6: Kari Angeria, tekoäly ja elämän tarkoitus

Tekoäly ja elämän  tarkoitus

Vieraana tällä kertaa tekoäly-yrittäjä ja filosofi Kari Angeria.

Kari kirjoitti yhdessä Risto Linturin kanssa kirjan Tekoäly ja elämän tarkoitus – tarinoita ihmisyyden rajalta, joka julkaistiin viime syksynä.

”Meilä on paleoliittlset aivot, keskiaikaiset instituutiot ja jumalankaltainen teknologia.” –Tristan Harris

Tekoäly tulee muuttamaan yhteiskuntaa tavoilla joita emme mitenkään pysty ennakoimaan. Puhumme tapahtumassa olevan murroksen sekä yhteiskunnallisista, sosiaalisista että henkilökohtaisista ulottuvuuksista. Käsittelemme tekoälyn kehitystä ohjaavia rakenteita ja niiden aiheuttamia ongelmia, talousjärjestelmän tulevaisuutta ja ekokriisiä, vallan ja varallisuuden jakautumista tulevaisuudessa, sekä demokratian tulevaisuutta. 

Millaisia suhteita muodostamme tekoälyn kanssa? 

Mitä on viisaus ja miten se eroaa älykkyydestä? 

Mikä tekee elämästä merkityksellistä? Mistä hyvä elämä muodostuu? Mikä on kuoleman merkitys? Voiko elämä pilveen ladattuna tietoisuutena olla merkityksellistä?

Linkkejä: 

https://kariangeria.com

Karhu ja Siili

Kaikuja Kaikkeudesta #5: Aleksi Hupli, tajusteiden hyötykäyttö

Mitä ovat tajusteet? Miksi termi ”tajuste” on tärkeä? Mitä on tajusteiden hyötykäyttö ja miten se eroaa viihde- ja ongelmakäytöstä? Voiko pillereitä popsimalla tehostaa kognititiota? Mitä yhteiskunnallisia ja eettisiä kysymyksiä neurotehostamiseen liittyy? Entäpä lisääntyneisiin ADHD-diagnooseihin? Mitä haittoja tajusteilla on? Missä määrin nämä haitat johtuvat päihdepolitiikasta ja missä määrin tajusteiden farmakologisista ominaisuuksista?

Näitä pohdimme yhdessä yhteiskuntatieteiden tohtorin Aleksi Huplin kanssa, jonka väitöskirjansa pohjalta kirjoittama kirja Tajusteiden hyötykäyttö – älyä lääkkeistä ja päihteistä sai viime vuonna vuoden tiedekirja-palkinnon.  

Väliaikaista kaikki on vaan

Olen viime aikoina prosessoinut laajoja kokonaisuuksia ja niihin liittyviä vaikeita tunteita. Lyhyesti sanottuna, jos kaikki kehityskulut jatkuvat suunnilleen nykyisellään, lähivuodet eivät tule näyttämään erityisen valoisalta. Tulossa on todennäköisesti todella isoja muutoksia seuraavan parin kolmen vuoden aikajänteellä. Pidän tällä hetkellä äärimmäisen epätodennäköisenä, että nykyisestä hyvinvointiyhteiskunnasta on jäljellä edes savuavia raunoita vuonna 2030.

Jos on yksi asia, mitä minä haluan, niin olla väärässä tämän kaiken suhteen. Jos uskot voivasi vakuuttaa minut siitä tai sinulla on jotain näkökulmia tähän vyyhtiin mitä en itse ole huomioinut, niin olisin todella kiitollinen jos saisin kuulla lisää.

Puhutaan ensin älyllisestä puolesta eli nykytilanteesta ja vallitsevista kehityslinjoista.

Kaiken taustalla on moninapaisten ongelmien ja kilpailutilanteiden jumala Moolokki, jolle mikään ei riitä.

Meillä on talousjärjestelmä, joka vaatii jatkuvaa kasvua rajallisella planeetalla, ja joka arvottaa kaadetun puun metsässä kasvavaa arvokkaammaksi. Se ei anna mitään arvoa elonkehän tai ihmisten hyvinvoinnille tai tuleville sukupolville.

Meillä on globaali järjestelmä, joka pohjautuu kansallisvaltioihin ja niiden alueellisiin väkivaltamonopoleihin. Valtioiden välillä taas vallitsee hyvin selkeä vahvimman oikeus. Mitään ylintä tuomio-tai toimeenpanovaltaa ei ole, eikä mitään keinoa pakottaa ketään noudattamaan mitään yhteisiä sääntöjä.

Yritystä on. On YK, on kansainvälisiä tuomioistuimia. Yhdysvallat on sanonut, että heidän kansalaistensa päätyminen syytettyjen penkille kansainvälisessä sotarikostuomioistuimessa on sotatoimeen verrattava teko, joten heidän reaktionsa todennäköisesti olisi Haagin valtaaminen. Vahvemman oikeudella.

Nykyinen kansainvälinen vapaakauppa- ja talousjärjestelmä syntyi toisen maailmansodan jälkeen. Ideana oli, että kaupankäynti lisää talouskasvua, kaikki vaurastuvat ja tämä ehkäisee sotia. Ja tämä toimi loistavasti, niin kauan kuin talous kasvoi.

Luonnonvarojen ehtyessä kilpailu niistä kiihtyy. Samalla talous muuttuu enenevässä määrin nollasummapeliksi. Samalla kansainväliset jännitteet kiristyvät. Ilmastonmuutos, luontokato ja näistä johtuvat siirtolaisaallot tulevat pahentamaan tätä.

Meillä on koko ajan kehittyvä tiede ja teknologia, jotka enimmäkseen palvelevat talousjärjestelmää ja geopoliittisia etujaan valvovia kansallisvaltioiden väkivaltakoneistoja. Me keksimme jatkuvasti tehokkaampia tapoja muuttaa luonnonvaroja kertakäyttökrääsän kautta jätteeksi sekä valvoa tai rangaista toisiamme. Meillä on koko ajan parempia algoritmeja kuratoimassa tai luomassa juuri sinua eniten kiinnostavaa sisältöä. Jolla ei tarvitse olla mitään tekemistä hyvän, kauniin tai totuuden kanssa. Kunhan sillä saa huomiosi.

On varmasti olemassa some- ja suoratoistopalveluita jotka kuratoivat isällön sen mukaan, että mikä on hyvää, kaunista ja totta. Ne eivät pärjää kilpailussa kovin hyvin. Samalla lailla voi olla, että on tekoälychatbotteja, jotka haastavat käyttäjiensä näkemyksiä ja antavat rakentavaa palautetta. Ja näillä on huomattavasti vähemmän käyttäjiä eli myös vähemmän dataa tuotekehityksen tueksi. Voittaja vie kaiken.

Huomiotalous, generatiivinen tekoäly ja kiihtyvä informaatiosodankäynti tulevat pahentamaan episteemistä kriisiä ja polarisaatiota. Tämä voi lamauttaa muuten toimivan demokratian hyvin tehokkaasti. Tästä löytyy esimerkkejä sekä Euroopasta että muualta.

Yhdysvaltojen luisuminen puoliavoimeen fasismiin myös soittaa voimakkaasti hälytyskelloja. Ydysvalloilla on maailman suurimmat asevoimat, ja se on yksi maailman suurimpia talouksia. Sillä on valtavasti teknologista ja kulttuurillista vaikutusvaltaa, ja joka tuli toisen maailmansodan jälkeen tunnetuksi roolistaan vapaan maailman johtajana.

Ja johon ei liittolaisena voi luottaa enää ollenkaan. Se ei johdu Trumpista. Trumpin valinta johtuu episteemisestä kriisistä sekä polarisaatiosta, joiden taustalla taas on huomiotalous sekä informaatiosodankäynti.

Tuntuu, että asioiden pitää muuttua paljon pahemmiksi ennen kuin ne muuttuvat paremmiksi. Sitten kun viimeinen puu on kaadettu ja viimeinen kala pyydystetty.

Tämä on herättänyt lamaannuttavaa epätoivoa ja surua. Sekä elonkehä että suomalainen hyvinvointiyhteiskunta jossa olen saanut elää ja kasvaa ovat todella arvokkaita asioita. Olen ollut äärimmäisen etuoikeutettu saatuani elää ihmiskunnan historiassa täysin ainutlaatuisena aikana.

Ymmärrys kaiken ohimenevyydestä ja hauraudesta herättää lopulta kiitollisuutta, arvostusta sitä kohtaan mikä on nyt. Sekä Stoalaisuudesta että Buddhalaisuudesta löytyy harjoituksia, joiden tarkoitus on juuri tämä. ”Sinä olet jo kuollut. Ota mitä elämästäsi on jäljellä ja elä se kunnolla”, sanoi aikoinaan Markus Aurelius.

Tämä on muuttanut kaikkea vuorovaikutustani, ihmissuhteitani ja tapaani olla maailmassa hyvin radikaalisti. Nyt mielessäni on paljon kirkaampana miten ainutlaatuinen ja arvokas tämä hetki ja tämä tilanne on, eikä ole mitenkään itsestäänselvää että mikään tässä tulisi jatkumaan kovin pitkään. Nyt olen huomattavasti kiitollisempi jokaisesta ihmisestä ja kohtaamisesta jonka elämä minulle antaa. Tämä antaa voimavaroja toimia paremman maailman ja tulevaisuuden puolesta, tässä ja nyt.

Me kuolemme.

Ymmärsin, että me kaikki kuolemme. Jos kaikki jatkuu nykyisellään, niin me kaikki kuolemme todennäköisesti parin kolmen vuoden sisään. Ja haluan jakaa tämän hetken kanssasi.

—

Meillä on jatkuvaa kasvua vaativa talousjärjestelmä joka arvottaa kuolleen puun metsässä kasvavaa arvokkaammaksi rajallisella planeetalla.

Meillä on yksinäisiä, pahoinvoivia ihmisiä jotka hukuttavat pahoinvointinsa nopeaan dopamiiniin somella ja shoppaillulla ja jotka eivät välttämättä halua kuulla tulevasta maailmanlopusta. En mihäkään aina haluaisi. 


Meillä on ulkomaanvelat, sopeutustoimet ja korkojen korot. Erääntyvät laskut ja maksuhäiriöt.

Meillä on älypommit, parvidronet, ja 12 000 ydinkärkeä. On CRISPR, pluripotentit kantasolut ja aivo-organellit. 

Me keksimme jatkuvasti uusia nerokkaampia teknologisia ratkaisuja erilaisiin todellisuuden osiin joista emme pidä ja jota kutsumme “ongelmiksi”. Ja tämän ratkaisun mahdollisia haittoja ei kannata miettiä, sillä mitä vähemmän haitoista tiedetään, sen helpompi sitä on myydä. Thalidome todella vähensi odottavien naisten aamupahoinvointia ja DDT tappaa kyllä hyttysiä.

Meillä on sateenkestävät ulkoiluasut ja PFASeja sadevedessä kaikilla mantereilla.

Meillä on koko ajan tehokkaampia ja vahvempia huumeita pahoinvoinnin turruttamiseen. Ja kehittyneempiä algoritmeja keksimässä lisää. Ne on kaikki vain enimmäkseen hiilesta, typestä, hapesta ja vedystä koostuvia yhdisteitä. 

Informaatiota. Symboleita. Jotain minkä käsittelyssä koneet ovat jo selvästi ihmisiä nopeampia. Ja jolla maailmaa viime kädessä hallitaan.

Meillä on jatkuvasti lisää dataa kerääviä algoritmeja luomassa  juuri sinuun parhaiten vaikuttavat mainokset sinulle räätälöidyn soittolistan välissä. Maksimoidakseen saamansa informaation lisäksi myös huomiosi ja aikasi.


Arvokkainta mitä meillä on annettavana. Kiitos että olet lukenut näin pitkälle.

—

Millaiset ihmiset pyörittävät ja omistavat teknologia- ja tekoälyfirmoja ja mitkä heidän motivaationsa ovat? 

Millaiset ihmiset hallitsevat maailman ydinaseita tällä hetkellä? Miten ennustettavalta ja turvalliselta tämä yhdistelmä tuntuu? 

—

Eksponentiaalinen kasvu on pitkään hidasta. Sitten se lähtee nopeutumaan. Ja kun se nopeutuu, sen kasvukin nopeutuu. Ja sitten kasvun kasvu.

Järvessä olevien lumpeenkukkien määrä kaksinkertaistuu joka yö. Se tuli täyteen 20. päivänä ensimmäisestä lumpeesta. Minä päivänä se oli puolillaan?


Talouden kasvun ja energiankulutuksen kasvun korrelaatio on 0.99. 1 tarkoittaisi täyttä korrelaatiota.

Ihan oikeasti, tämä peli mitä täällä pelataan alkaa muuttumaan aika korkeaenergisiksi näin fysiikan termein.

Parissa vuodessa ehtii tapahtua aika paljon kaikkea jännää jos asetutaan siihen eksponenttikäyrän kuvaajalle. Kuvasi se sitten käyrä sitten talouskasvua, energiankulutusta, teknologian kehitystä tai vaikka valtionvelkaa.

Panokset kovenevat koko ajan. Siis ne piipussa olevat panokset. Kohta ammutaan oikeasti kovilla.

Kiihtyvää kilpailua hupenevista varoista. Mikään ei riitä tälle hyperorganismille, jonka olemme luoneet. Ja jonka osasia olemme, tavalla tai toisella. 

Joka hävittää elonkehää ja sen kiertoa, jonka osasia myös olemme, ja jonka varassa oma elämämme on.

Meitä ei välttämättä parin vuoden päästä enää ole. Ketään meistä. En tiedä miten se tulee tapahtumaan. Koko ajan keksitään lisää keinoja. Ja lisää syitä käyttää niitä.

—

Tämän ajatteleminen herättää surua. En halua tuntea sitä. Se on liikaa.

Me kuolemme. Me oikeasti kuolemme. Me vittu kuolemme tähän joka ikinen. Tavalla tai toisella. Meillä on kyllä keinoja. Koko ajan tulee lisää. Ja syitä käyttää niitä.

Nyt aletaan mennä joka suhteessa sen verran kovaa että todella rajuja muutoksia on aika väistämättä tulossa, hyvin pian. Yksityiskohdilla ei ole väliä. Voi olla että juuri sinun kotikyläsi tai etnisyytesi tai jonkun mutaation kantajat säästyvät. Elämäsi tulee olemaan täysin erilaista. Kuten ympäristösi, se maa josta sinä olet tullut ja joksi sinä olet jälleen tuleva. Todennäköisesti et tule pitämään tästä.

Tämä vähän huimaa. Ja vatsassa tuntuu kevyttä vellontaa. Näkökenttä sumenee. Vääntää . Sattuu. 

Mustenee. 

—


Päästän irti.

Olen elossa.

Saan kokea tämän. Minä saan kokea tämän hetken. 

Juuri sellaisena kuin se on.

En halua muuttaa mitään tästä hetkestä. Haluan kokea sen täysin.

—

Mikä on se? Se kokemus?

Se on tietoisuuteni tämänhetkinen sisältö. Kaikki aistieni vastaanottamat havainnot. Tunne kehostani. Ajatukseni. Tunteeni. 

Linssejä, jotka muovaavat tulkintaani. Tarinoita, joita toistan. Identiteettejä ja uskomuksia.  Matkan varrelta mukaan tarttuneita. Joskus hyödyllisiä, mutta tulisi käyttää harkitusti.

Ne värjäävät kokemusta. Joskus huomaamatta. Aika usein, itse asiassa. 

Ehkä nytkin.

Hengitän. Rintakehä liikkuu. Rintaa puristaa hieman. Henki kulkee ohuesti. Tunnen silmieni kostuvan taas. Olen elossa. 

Saan kokea tämän.

Tunnen painoni selässä sekä tuolin allani. Tunnen viileän lattian jalkapohjiani vasten.

Näppäimistön sormieni alla, mieli valitsemassa sanoja. Lisäämässä, poistamassa.

Ajatus sinusta lukemassa tätä. Yhteydestä kahden tietoisuuden välillä. Jakamisesta. 

Vielä kun voimme. Vielä kun meillä on toisemme.

Maanpuolustuksesta ja menoista

Viime aikoina on puhuttu paljon puolustusmenojen nostamisesta Naton edellyttämään viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tämä tarkoittaisi vähintään nykyisten menojen kaksinkertaistamista ja kasvattamista summalla, joka vastaa karkeasti Suomen vuosittaista velanottoa samaan aikaan kun kaikkialta muualta leikataan.

Suomi on, Orpon ja Purran yrityksistä huolimatta, yksi maailman parhaista yhteiskunnista elää. Meillä on edelleen yksi maailman parhaista koulutusjärjestelmistä, toimiva terveydenhuolto, verrattain matalat tuloerot ja vähän köyhyyttä, luotettavat instituutiot ja matala korruptio sekä hyvin laajat ihmisoikeudet. Haluan uskoa tämä olevan puolustamisen arvoinen yhteiskunta.

Herää kysymys, miten tärkeää se on, ja onko siihen käytettävä raha pois jostain muusta. Ja voiko vapaalle yhteiskunnalle laittaa hintalappua. 

Jos tositoimiin joskus joudutaan, harvempaa tulee harmittamaan että tuli varauduttua. Ja kenraalikunnan argumentti on, että mitä paremmin varaudutaan, sitä epätodennäköisempää että tänne hyökätään. Tämä ei välttämättä pidä paikkaansa. 

Emme tiedä millaisen informaation varassa ja millä perusteilla esimerkiksi Putin tekee päätöksensä. Hän oli ilmeisesti vakuuttunut että Ukraina antautuisi ja sota olisi ohi kolmessa päivässä, mutta toisin kävi. Voi olla että kukaan ei halunnut antaa hänelle ei-toivottua informaatiota. Tämä on diktaattoreille tyypillinen ongelma. Stalinille kävi aikoinaan samoin. Kuultuaan suomalaisten puolustustahdosta ja armeijan tilasta omilta neuvonantajiltaan hän antoi Puna-armeijan kuorolle käskyn, että Torniojokea ei sitten ylitetä. Vahva armeija ja puolustustahto ei siis välttämättä toimi pelotteena.

Olisi myös todella helppoa kauhistella miten köyhiä kyykytetään mutta aseisiin on rahaa.

Olisi myös yhtä helppoa ja älyllisesti epärehellistä sanoa että ”pakko, koska Nato”, tai ”pakko, koska Venäjä”.

Mielenkiintoisempi kysymys on, mitä tarkoitetaan puolustusmenoilla ja mitä kaikkea tuohon sisältyy. Ja mitä maanpuolustus ylipäätään nykyaikana tarkoittaa.

Viime aikoina on käynyt selväksi, että tärkein vihollisemme käy jatkuvaa usean rintaman hybridisotaa, jossa tärkeintä on ehdottomasti informaatiosodankäynti.

Valtio voidaan määritellä tietyksi maantieteellisellä alueella vallitsevaksi väkivaltamonopoliksi. Tämän puolustaminen armeijalla ja aseilla on suoraviivaista. Valtio voidaan määritellä myös jaetuksi tarinaksi, kokoelmaksi myyttejä, jaettuja kokemuksia ja identiteettejä. Demokraattisen valtion toiminnan kannalta nämä sekä luottamus valtioon sekä instituutioihin ovat elinehtoja.

Nykyaikana valtion ”pehmeä” määritelmä on ehkä jopa tärkeämpi kuin ”kova” maantieteellinen määritelmä. 

Venäjän käymä informaatiosota käy juuri näiden kimppuun. Tarkoituksena on hajoittaa kansallinen yhtenäisyys ja identiteetti sekä rapauttaa uskoa oikeusvaltioon ja instituutioihin. Samalla tuetaan oikeistopopulistisia toimijoita, joiden retoriikka polarisoi ja hajottaa poliittista kenttää sekä vaikeuttaa poliittista diskurssia.

Venäjä voitti tärkeimmän vihollisensa ampumatta laukaustakaan. Kahdesti. Tällä hetkellä Yhdysvallat on menettänyt ulkopoliittisen uskottavuutensa lähestulkoon täydellisesti, on sisäpoliittisesti ristiriitojen lamauttama, ja pelaa Ukrainan konfliktissa lähes täysin Venäjän pussiin. Lisäksi usko demokratiaan ja instituutioiden toimivuuteen on rapautunut.

Euroopasta löytyy myös lukuisia esimerkkejä Venäjän vaikutuksesta. Romaniassa peruttiin hiljattain vaalit ja tulos mitätöitiin, koska oli selvää, että vaaleihin oli vaikutettu ulkoapäin. Unkarin Viktor Orbán ei juurikaan piilottele Kreml-mielisyyttään, ja on vaikeuttanut koko EU:n toimintaa esimerkiksi Ukrainan avun suhteen. Esimerkkejä Venäjän vaikutuspyrkimyksistä ja informaatiosodankäynnistä riittäisi. 86 % eurooppalaisista uskoo disinforaation ja propagandan olevan vakava uhka demokratialle.

Herää kysymys, mitä virkaa aseilla ja armeijalla on, jos kansa valitsee niiden johtoon valtiolle vihamielisen tai vaarallisen henkilön, joka tosiasiallisesti tanssii vaikkapa Kremlin pililn mukaan? Auttaako puolustusmenojen kaksinkertaistaminen ehkäisemään tätä?

Informaatiosodankäynnissä puolustautuminen vaatii hyvin kokonaisvaltaista panostusta sekä medialukutaitoon, kriittiseen ajatteluun, yleissivistykseen, mutta toisaalta myös kansallisen tarinan, identiteetin, kulttuurin ja jaettujen kokemusten luomiseen. Näissä perinteisellä aseellisella puolustuksella on enintään sivuosa. 

Ruotsissa on Psychological Defence Agency, jonka tehtävänä on heidän oman kuvauksensa mukaan suojata avointa ja demokraattista yhteiskuntaa sekä mielipiteenvapautta. Ranskassa on Viginum-virasto, joka etsii ja paljastaa ulkomaisia vaikutusyrityksiä. Viron informaatiopuolustus on puolestaan aivan omaa luokkaansa.

Suomessa koulutustaso on hyvä ja medialukutaito on mittauksissa vuodesta toiseen Euroopan kärkitasoa, ja pääsääntöisesti Kremlin narratiivit eivät ole uponneet suomalaisiin kovin hyvin. Tämä ei tarkoita että olisimme turvassa. Se tarkoittaa vain, että Kreml ei vielä ole keksinyt oikeita tapoja vaikuttaa juuri meihin. Putinin trolliameija generatiivisella tekoälyllä varustettuna tulevat kyllä kokeilemaan kaikkia kuviteltavissa olevia keinoja niin kauan, että jotain toimivaa löytyy. Ja tähän meidän on varauduttava.