Ehdotuksia polarisaation vähentämiseksi

Poliittinen polarisaatio tarkoittaa eri tavoin ajattelevien näkemyserojen ja todellisuuskäsitysten erojen jyrkkenemistä sekä voimakkaita negatiivisia tunteita eri tavoin ajattelevia kohtaan. Tähän liittyy myös poliittisen keskustelukulttuurin muuttuminen kärjekkäämmäksi ja vähemmän asiapohjaiseksi sekä poliittisten kysymysten voimakkaampi kytkeytyminen identiteettiin tai aiemmin ei-poliittisten kysymysten kuten ruokavalioiden muuttuminen poliittisiksi.

Medialla on tärkeä rooli polarisaation ajurina. Perinteinen media joutuu nykyisin kilpailemaan huomiotalouden ehdoilla Youtuben ja TikTokin ja muiden sosiaalisten medioiden kanssa. Kysyntää varmasti olisi myös faktapohjaiselle, asioita monipuolisesti tarkastelevalle analyysille, mutta käytännössä ihmisten huomion saa varmimmin tunteisiin vetoavalla kärjistetyllä klikkiotsikolla. Tämä pätee sekä perinteiseen mediaan kuin huomiotalouteen.

Tämä on esimerkki Moolok-dynamiikasta. Moolok-dynamiikoilla tarkoitan tilanteita, missä kannustimet ohjaavat toimijoita tekemään valintoja, joista he itse hyötyvät hetkellisesti mutta jotka johtavat kaikkien kannalta huonompaan lopputulokseen ja jotka olisivat vältettävissä kaikkien osapuolten välisellä yhteistyöllä. 

Kyseessä on moninapainen ongelma, jonka ratkaiseminen vaatisi joko ylhäältäpäin tulevaa säätelyä tai koko yhteiskunnan arvojen ja toimintamallien perinpohjaista muutosta. Kumpaakaan ei ole näköpiirissä. Näin ollen sekä poliittinen keskustelu että siitä raportointi rappeutuvat pikku hiljaa.

Yksilöidyt syötteet, olematon (tai epäluotettavana pidetty) faktantarkistus, sekä sosiaalisen median helposti aikaansaama kuplautuminen luovat helposti maailman, missä ihmisillä on täydellisen poikkeavat maailmankuvat ja todellisuuskäsitykset. Meidän paleoliittisten aivojemme on todella vaikeaa ymmärtää tätä ilmiötä, sekä sitä, että muilla ihmisillä on omat, mahdollisesti täysin erilaiset kuplat. 

Vielä minun lapsuudessani television molemmilta kanavilta tuli samat uutiset kello 20:30. Tämä oli yhteinen, jaettu todellisuus. Metsästäjä-keräilijöinä istuimme iltanuotion äärellä ja puhuimme vaikkapa päivän metsästysretkestä. Tämän jaetun todellisuuden lähestulkoon täydellinen puuttuminen on ihmiskunnalle täysin uusi tilanne, eikä evoluutio ole antanut meille paljoakaan välineitä tätä varten.

On huomattavasti helpompaa pitää eri tavoin ajattelevia moraalisesti pahoina tai epäluotettavina kuin yrittää ymmärtää, mistä erilainen ajattelu kumpuaa.

Ilman jaettua todellisuutta ja molemminpuolista kunnioitusta keskustelu on mahdotonta. Ilman keskustelua ei voi olla demokratiaa. 

Mitä voimme tehdä polarisaation vähentämiseksi?

Yksilötasolla voin asettaa oman “tietoni” syrjään ja pyrkiä aidosti kuuntelemaan ja ymmärtämään eri tavalla ajattelevaa, sen sijaan että automaattisesti ajattelisin että hän on väärässä, hyväntahtoisimmalla tulkinnalla disinformaation uhri, pahantahtoisimmalla … no, paha ihminen. Yleensä vilpitön halu ymmärtää luo paremmat edellytykset rakentavalle ja hyväntahtoiselle keskustelulle kuin halu todistaa toisen ajatukset vääriksi.

Tämä on oikeasti vaikeaa, mutta välttämätöntä. Viime kädessä uskon, että me kaikki haluamme suunnilleen samoja asioita, ja erimielisyydet ovat loppujen lopuksi huomattavasti vähäisempiä kuin mitä aluksi uskomme.

Tarvitsemme sosiaalista pääomaa. Sosiaalinen pääoma tarkoittaa merkityksellisten ihmissuhteiden verkostoa jotka mahdollistavat yhteiskunnan toimivuuden. Sosiaalisen pääoman puute – eli yksinäisyys – laajasti levinneenä syö uskoa yhteiskuntaan ja instituutioihin sekä tekee yksilöistä alttiimpia propagandalle. 

Sosiaalinen media voisi korjata ison osan ongelmasta jo nyt. Kuvittele, että avatessasi facebookin (tai muun käyttämäsi somen), se tarjoaisi ensimmäisenä tapahtumia tai kerhoja jotka saattaisivat kiinnostaa sinua tai jotka kiinnostavat ystäviäsi. Kuvittele, että algoritmi suosisi tunteita herättävien kärjistysten sijaan asioita monipuolisesti ja vivahteikkaasti analysoivia tekstejä, jotka eivät tarjoakaan helppoja ja yksinkertaisia vastauksia. Kuvittele, että some pyrkisi lisäämään ihmisten välistä ymmärrystä tunnereaktioiden sijaan.

Luonnollisesti tämä vaatisi toimintaa Moolokkia, eli tässä tapauksessa huomiotalouden kilpailudynamiikkaa vastaan, joten ainakaan nykyiset somejätit eivät tätä oma-aloitteisesti tule tekemään. Mutta jos joku perustaa some-alustan joka toimii näin, niin täällä olisi yksi varma käyttäjä.