informaatiosodankäynti – Kaikkeuden kartano

Metakriisin kolme tasoa

Jos me keksisimme nyt laitteen, joka palauttaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden esiteolliselle tasolle sormia napauttamalla muuttamatta systeemiä, me siirtäisimme tällä hetkellä väistämättömältä näyttävää sivilisaation romahdusta ehkä viikolla tai kahdella. En ole varma mihin suuntaan.

Aikamme kompleksisten ongelmien jäsentämisessä auttaa huomattavasti niiden jakaminen eri tasoille.

Näkyvällä tasolla on oireet, eli monikriisi. On ekokriisi eri aspekteineen, on niukkenevat luonnovarat, kasvavat ja globaalilla tasolla absurdit varallisuuserot, mielenterveys- ja yksinäisyysepidemia ja merkityskriisi, episteeminen kriisi ja yhteisen todellisuuspohjan katoaminen, poliittinen polarisaatio sekä demokratian rapautuminen, lisääntyvät geopoliittiset jännitteet, ja niin edelleen.

Olisi todella houkuttelevaa ajatella näitä erillisinä ongelmina joihin on toisiinsa liittymättömät ratkaisut. Ilmastonmuutos ratkaistaan hiilitulleilla ja aurinkopaneeleilla, mielenterveysongelmat ratkaistaan mielenterveyspalveluiden lisäresursseilla (tai selektiivisilä serotoniinin takaisinoton estäjillä), varallisuuseroja voidaan tasoittaa veroilla ja tulonsiirroilla.

Jos katsotaan muita tasoja niin ymmärrämme miksi tämä ei lähestymistapa ei yksinään riitä.

Pinnan alla olevalla tasolla on rakenteet, kannustimet, järjestelmät. Siellä on talousjärjestelmä joka vaatii jatkuvaa kasvua rajallisella planeetalla ja arvottaa kuolleen puun elävää arvokkaammaksi. Siellä on alueellisia väkivaltamonopoleja vastakkainasettelussa keskenään. Siellä on pörssiyhtiöiden velvollisuus osakkaiden edusta, ja osakkaat ovat enenevässä määrin kasvottomia indeksirahastoja.

Siellä on peliteoreettiset ongelmat ja moninapaiset ansat. Scott Alexanderin Meditations on Moloch^[1] on äärimmäisen tarkkanäköinen kuvaus joillekin tämän tason mekanismeille.

Siellä on huomiotalouden mekanismit, jotka ovat markkinatalouden synnyttämiä, ja jotka puolestaan ovat ainakin osittain sekä episteemisen kriisin, polarisaation ja demokratian rapautumisen että myös yksinäisyys -ja mielenterveysepidemioiden taustalla.

Monet mekanismit kytkeytyvät toisiinsa. Hupenevat luonnonvarat lisäävät geopoliittisia jännitteitä. Geopoliittiset jännitteet vähentävät keskinäistä luottamusta ja vaikeuttavat yhteistyötä sekä kiihdyttävät kilpavarustelua. Kiihtynyt kilpavarustelu taas nopeuttaa esimerkiksi tekoälyn kehitystä.

Tekoälyn kehitys taas nopeuttaa kaikkea muuta kehitystä. Parempi tekoäly osaa generoida koukuttavampaa somesisältöä tai uskottavampaa propagandaa pahentaen näin huomiotalouden aiheuttamia ongelmia. Se tarkoittaa myös parempia valvontajärjestelmiä tiedustelupalveluille.

Se voisi tarkoittaa myös ratkaisuja ekokriisiin, köyhyyteen tai uusia syöpähoitoja, jos näille vain olisi kannustimia.

Tämä taso selittää, miten päädymme tilanteeseen mitä kukaan ei halua, ja mistä ei pääse pois. Kyse ei ole pahoista toimijoista. Jos viemme nykyisen oligarkkiluokan giljotiineille muuttamatta rakenteita jotka synnyttivät oligarkit, olemme viikon päästä suunnilleen samassa tilanteessa.

Sama ihminen toisessa tilanteessa toimisi toisin. Sama tilanne tuottaa saman ihmisen uudelleen.

Ilmastonmuutos on tällä hetkellä yksi tärkeimmistä vihreää siirtymää ajavista tekijöistä. Jos oikeasti ratkaisisimme sen nappia painamalla, poistaisimme samalla tärkeän kannustimen irtautua fossiiliriippuvuudesta, ja todennäköisesti lisäisimme niiden käyttöä.

Mutta fossiilisten hupeneminen tulee johtamaan jonkinasteiseen romahdukseen, vaikka ilmastonmuutos ei sitä tekisikään. Romahduksen rajuus ja nopeus taas on kiinni riippuvuuden asteesta. Fossiilisista irtautuminen mahdollisimman nopeasti on joka tapauksessa välttämätöntä.

Mutta rakenteet syntyvät jostain. Moninapaiset ansat ovat ansoja vain jos astumme niihin.

Otetaan esimerkki Scott Alexanderin esseestä: kalankasvattamot ja vedensuodattimet.

Esimerkissa oli järvi ja tuhat samanlaista kalankasvattamoa. Jokainen kasvattamo tienaa $1000 kuukaudessa voittoa. jokainen myös saastuttaa järveä, ja pitkällä tähtäimellä tämä vähentää kaikkien tuottavuutta ja voittoa. Joku keksii suodattimen, joka poistaa saasteet, mutta jonka käyttäminen maksaa jokaiselle $300 kuukaudessa.

Kaikki asentavat suodattimensa, tienaavat $700 kuukaudessa voittoa, ja kaikki on hyvin.

Kunnes eräs heistä laskee, että hän voisi poistaa omansa, saastuttaa ihan vähän, ja tienata $300 enemmän. Muut huomaavat, että hän tienaa muita paremmin, ja kilpailutilanne pakottaa heidät toimimaan samoin.

Tämän taustalta löytyy se kognitiivis-filosofinen taso. Maailmankatsomukset, arvot, tapamme jäsentää maailmaa ja itseämme, uskomuksemme.

Siellä on tapamme jäsentää itsemme erillisiksi muista, laumasta, luonnosta, ja elonkehästä. Siellä on uskomus että olemme luomakunnan kruunu jolla on oikeus ja velvollisuus hyödyntää muuta luomakuntaa mielensä mukaan.

Kaikki on tavalla tai toisella välineellistä. Sanavarastostamme ja kulttuuristamme puuttuu pyhyyden tunne ja kokemus lähestulkoon kokonaan. Elämä on materiaalisesti rikkaampaa kuin ikinä ennen mutta hengellisesti äärimmäisen köyhää. Hengellisyys ei sovi materialistis-reduktionistiseen maailmankuvaan, hyötynäkökulma taas on kuin luotu siihen.

Jos kokisimme itsemme osaksi samaa elonkehää järven kanssa, sen saastuttamisen itsetuhoisuus olisi ylivoimaisen vastenmielistä. Kun koemme sen itsestämme erillisenä hyödynnettänä resurssina, sen saastuminen on ”ulkoisvaikutus”.

Tärkeintä on muuttaa omaa olemistamme, suhteessa itseemme ja maailmaan. Tärkein kysymys ei ole, että miten minä hyödyn tästä, tai mikä olisi minulle parasta. Tärkeintä on kysyä, millainen ihminen minä haluan olla. Mitä minä olen suhteessa kaikkeen muuhun? Suhteessa tähän tilanteeseen, tähän ympäristöön, läheisiini, kaukaisiini, ihmiskuntaan, elonkehään?

Haluanko minä olla se ihminen joka poistamalla oman vedensuodattimeni sotken yhteisen järven ja laukaisen sen moninapaisen ansan? Haluanko olla se ihminen joka asettaa itsensä kokonaisuuden edelle?

Minä olen olemassa vain koska ympäristöni mahdollistaa sen. Minä olen muusta maailmasta kehkeytynyt prosessi.

Meditations On Moloch | Slate Star Codex ↩︎

Väliaikaista kaikki on vaan

Olen viime aikoina prosessoinut laajoja kokonaisuuksia ja niihin liittyviä vaikeita tunteita. Lyhyesti sanottuna, jos kaikki kehityskulut jatkuvat suunnilleen nykyisellään, lähivuodet eivät tule näyttämään erityisen valoisalta. Tulossa on todennäköisesti todella isoja muutoksia seuraavan parin kolmen vuoden aikajänteellä. Pidän tällä hetkellä äärimmäisen epätodennäköisenä, että nykyisestä hyvinvointiyhteiskunnasta on jäljellä edes savuavia raunoita vuonna 2030.

Jos on yksi asia, mitä minä haluan, niin olla väärässä tämän kaiken suhteen. Jos uskot voivasi vakuuttaa minut siitä tai sinulla on jotain näkökulmia tähän vyyhtiin mitä en itse ole huomioinut, niin olisin todella kiitollinen jos saisin kuulla lisää.

Puhutaan ensin älyllisestä puolesta eli nykytilanteesta ja vallitsevista kehityslinjoista.

Kaiken taustalla on moninapaisten ongelmien ja kilpailutilanteiden jumala Moolokki, jolle mikään ei riitä.

Meillä on talousjärjestelmä, joka vaatii jatkuvaa kasvua rajallisella planeetalla, ja joka arvottaa kaadetun puun metsässä kasvavaa arvokkaammaksi. Se ei anna mitään arvoa elonkehän tai ihmisten hyvinvoinnille tai tuleville sukupolville.

Meillä on globaali järjestelmä, joka pohjautuu kansallisvaltioihin ja niiden alueellisiin väkivaltamonopoleihin. Valtioiden välillä taas vallitsee hyvin selkeä vahvimman oikeus. Mitään ylintä tuomio-tai toimeenpanovaltaa ei ole, eikä mitään keinoa pakottaa ketään noudattamaan mitään yhteisiä sääntöjä.

Yritystä on. On YK, on kansainvälisiä tuomioistuimia. Yhdysvallat on sanonut, että heidän kansalaistensa päätyminen syytettyjen penkille kansainvälisessä sotarikostuomioistuimessa on sotatoimeen verrattava teko, joten heidän reaktionsa todennäköisesti olisi Haagin valtaaminen. Vahvemman oikeudella.

Nykyinen kansainvälinen vapaakauppa- ja talousjärjestelmä syntyi toisen maailmansodan jälkeen. Ideana oli, että kaupankäynti lisää talouskasvua, kaikki vaurastuvat ja tämä ehkäisee sotia. Ja tämä toimi loistavasti, niin kauan kuin talous kasvoi.

Luonnonvarojen ehtyessä kilpailu niistä kiihtyy. Samalla talous muuttuu enenevässä määrin nollasummapeliksi. Samalla kansainväliset jännitteet kiristyvät. Ilmastonmuutos, luontokato ja näistä johtuvat siirtolaisaallot tulevat pahentamaan tätä.

Meillä on koko ajan kehittyvä tiede ja teknologia, jotka enimmäkseen palvelevat talousjärjestelmää ja geopoliittisia etujaan valvovia kansallisvaltioiden väkivaltakoneistoja. Me keksimme jatkuvasti tehokkaampia tapoja muuttaa luonnonvaroja kertakäyttökrääsän kautta jätteeksi sekä valvoa tai rangaista toisiamme. Meillä on koko ajan parempia algoritmeja kuratoimassa tai luomassa juuri sinua eniten kiinnostavaa sisältöä. Jolla ei tarvitse olla mitään tekemistä hyvän, kauniin tai totuuden kanssa. Kunhan sillä saa huomiosi.

On varmasti olemassa some- ja suoratoistopalveluita jotka kuratoivat isällön sen mukaan, että mikä on hyvää, kaunista ja totta. Ne eivät pärjää kilpailussa kovin hyvin. Samalla lailla voi olla, että on tekoälychatbotteja, jotka haastavat käyttäjiensä näkemyksiä ja antavat rakentavaa palautetta. Ja näillä on huomattavasti vähemmän käyttäjiä eli myös vähemmän dataa tuotekehityksen tueksi. Voittaja vie kaiken.

Huomiotalous, generatiivinen tekoäly ja kiihtyvä informaatiosodankäynti tulevat pahentamaan episteemistä kriisiä ja polarisaatiota. Tämä voi lamauttaa muuten toimivan demokratian hyvin tehokkaasti. Tästä löytyy esimerkkejä sekä Euroopasta että muualta.

Yhdysvaltojen luisuminen puoliavoimeen fasismiin myös soittaa voimakkaasti hälytyskelloja. Ydysvalloilla on maailman suurimmat asevoimat, ja se on yksi maailman suurimpia talouksia. Sillä on valtavasti teknologista ja kulttuurillista vaikutusvaltaa, ja joka tuli toisen maailmansodan jälkeen tunnetuksi roolistaan vapaan maailman johtajana.

Ja johon ei liittolaisena voi luottaa enää ollenkaan. Se ei johdu Trumpista. Trumpin valinta johtuu episteemisestä kriisistä sekä polarisaatiosta, joiden taustalla taas on huomiotalous sekä informaatiosodankäynti.

Tuntuu, että asioiden pitää muuttua paljon pahemmiksi ennen kuin ne muuttuvat paremmiksi. Sitten kun viimeinen puu on kaadettu ja viimeinen kala pyydystetty.

Tämä on herättänyt lamaannuttavaa epätoivoa ja surua. Sekä elonkehä että suomalainen hyvinvointiyhteiskunta jossa olen saanut elää ja kasvaa ovat todella arvokkaita asioita. Olen ollut äärimmäisen etuoikeutettu saatuani elää ihmiskunnan historiassa täysin ainutlaatuisena aikana.

Ymmärrys kaiken ohimenevyydestä ja hauraudesta herättää lopulta kiitollisuutta, arvostusta sitä kohtaan mikä on nyt. Sekä Stoalaisuudesta että Buddhalaisuudesta löytyy harjoituksia, joiden tarkoitus on juuri tämä. ”Sinä olet jo kuollut. Ota mitä elämästäsi on jäljellä ja elä se kunnolla”, sanoi aikoinaan Markus Aurelius.

Tämä on muuttanut kaikkea vuorovaikutustani, ihmissuhteitani ja tapaani olla maailmassa hyvin radikaalisti. Nyt mielessäni on paljon kirkaampana miten ainutlaatuinen ja arvokas tämä hetki ja tämä tilanne on, eikä ole mitenkään itsestäänselvää että mikään tässä tulisi jatkumaan kovin pitkään. Nyt olen huomattavasti kiitollisempi jokaisesta ihmisestä ja kohtaamisesta jonka elämä minulle antaa. Tämä antaa voimavaroja toimia paremman maailman ja tulevaisuuden puolesta, tässä ja nyt.

Me kuolemme.

Ymmärsin, että me kaikki kuolemme. Jos kaikki jatkuu nykyisellään, niin me kaikki kuolemme todennäköisesti parin kolmen vuoden sisään. Ja haluan jakaa tämän hetken kanssasi.

—

Meillä on jatkuvaa kasvua vaativa talousjärjestelmä joka arvottaa kuolleen puun metsässä kasvavaa arvokkaammaksi rajallisella planeetalla.

Meillä on yksinäisiä, pahoinvoivia ihmisiä jotka hukuttavat pahoinvointinsa nopeaan dopamiiniin somella ja shoppaillulla ja jotka eivät välttämättä halua kuulla tulevasta maailmanlopusta. En mihäkään aina haluaisi.

Meillä on ulkomaanvelat, sopeutustoimet ja korkojen korot. Erääntyvät laskut ja maksuhäiriöt.

Meillä on älypommit, parvidronet, ja 12 000 ydinkärkeä. On CRISPR, pluripotentit kantasolut ja aivo-organellit.

Me keksimme jatkuvasti uusia nerokkaampia teknologisia ratkaisuja erilaisiin todellisuuden osiin joista emme pidä ja jota kutsumme “ongelmiksi”. Ja tämän ratkaisun mahdollisia haittoja ei kannata miettiä, sillä mitä vähemmän haitoista tiedetään, sen helpompi sitä on myydä. Thalidome todella vähensi odottavien naisten aamupahoinvointia ja DDT tappaa kyllä hyttysiä.

Meillä on sateenkestävät ulkoiluasut ja PFASeja sadevedessä kaikilla mantereilla.

Meillä on koko ajan tehokkaampia ja vahvempia huumeita pahoinvoinnin turruttamiseen. Ja kehittyneempiä algoritmeja keksimässä lisää. Ne on kaikki vain enimmäkseen hiilesta, typestä, hapesta ja vedystä koostuvia yhdisteitä.

Informaatiota. Symboleita. Jotain minkä käsittelyssä koneet ovat jo selvästi ihmisiä nopeampia. Ja jolla maailmaa viime kädessä hallitaan.

Meillä on jatkuvasti lisää dataa kerääviä algoritmeja luomassa juuri sinuun parhaiten vaikuttavat mainokset sinulle räätälöidyn soittolistan välissä. Maksimoidakseen saamansa informaation lisäksi myös huomiosi ja aikasi.

Arvokkainta mitä meillä on annettavana. Kiitos että olet lukenut näin pitkälle.

—

Millaiset ihmiset pyörittävät ja omistavat teknologia- ja tekoälyfirmoja ja mitkä heidän motivaationsa ovat?

Millaiset ihmiset hallitsevat maailman ydinaseita tällä hetkellä? Miten ennustettavalta ja turvalliselta tämä yhdistelmä tuntuu?

—

Eksponentiaalinen kasvu on pitkään hidasta. Sitten se lähtee nopeutumaan. Ja kun se nopeutuu, sen kasvukin nopeutuu. Ja sitten kasvun kasvu.

Järvessä olevien lumpeenkukkien määrä kaksinkertaistuu joka yö. Se tuli täyteen 20. päivänä ensimmäisestä lumpeesta. Minä päivänä se oli puolillaan?

Talouden kasvun ja energiankulutuksen kasvun korrelaatio on 0.99. 1 tarkoittaisi täyttä korrelaatiota.

Ihan oikeasti, tämä peli mitä täällä pelataan alkaa muuttumaan aika korkeaenergisiksi näin fysiikan termein.

Parissa vuodessa ehtii tapahtua aika paljon kaikkea jännää jos asetutaan siihen eksponenttikäyrän kuvaajalle. Kuvasi se sitten käyrä sitten talouskasvua, energiankulutusta, teknologian kehitystä tai vaikka valtionvelkaa.

Panokset kovenevat koko ajan. Siis ne piipussa olevat panokset. Kohta ammutaan oikeasti kovilla.

Kiihtyvää kilpailua hupenevista varoista. Mikään ei riitä tälle hyperorganismille, jonka olemme luoneet. Ja jonka osasia olemme, tavalla tai toisella.

Joka hävittää elonkehää ja sen kiertoa, jonka osasia myös olemme, ja jonka varassa oma elämämme on.

Meitä ei välttämättä parin vuoden päästä enää ole. Ketään meistä. En tiedä miten se tulee tapahtumaan. Koko ajan keksitään lisää keinoja. Ja lisää syitä käyttää niitä.

—

Tämän ajatteleminen herättää surua. En halua tuntea sitä. Se on liikaa.

Me kuolemme. Me oikeasti kuolemme. Me vittu kuolemme tähän joka ikinen. Tavalla tai toisella. Meillä on kyllä keinoja. Koko ajan tulee lisää. Ja syitä käyttää niitä.

Nyt aletaan mennä joka suhteessa sen verran kovaa että todella rajuja muutoksia on aika väistämättä tulossa, hyvin pian. Yksityiskohdilla ei ole väliä. Voi olla että juuri sinun kotikyläsi tai etnisyytesi tai jonkun mutaation kantajat säästyvät. Elämäsi tulee olemaan täysin erilaista. Kuten ympäristösi, se maa josta sinä olet tullut ja joksi sinä olet jälleen tuleva. Todennäköisesti et tule pitämään tästä.

Tämä vähän huimaa. Ja vatsassa tuntuu kevyttä vellontaa. Näkökenttä sumenee. Vääntää . Sattuu.

Mustenee.

—

Päästän irti.

Olen elossa.

Saan kokea tämän. Minä saan kokea tämän hetken.

Juuri sellaisena kuin se on.

En halua muuttaa mitään tästä hetkestä. Haluan kokea sen täysin.

—

Mikä on se? Se kokemus?

Se on tietoisuuteni tämänhetkinen sisältö. Kaikki aistieni vastaanottamat havainnot. Tunne kehostani. Ajatukseni. Tunteeni.

Linssejä, jotka muovaavat tulkintaani. Tarinoita, joita toistan. Identiteettejä ja uskomuksia. Matkan varrelta mukaan tarttuneita. Joskus hyödyllisiä, mutta tulisi käyttää harkitusti.

Ne värjäävät kokemusta. Joskus huomaamatta. Aika usein, itse asiassa.

Ehkä nytkin.

Hengitän. Rintakehä liikkuu. Rintaa puristaa hieman. Henki kulkee ohuesti. Tunnen silmieni kostuvan taas. Olen elossa.

Saan kokea tämän.

Tunnen painoni selässä sekä tuolin allani. Tunnen viileän lattian jalkapohjiani vasten.

Näppäimistön sormieni alla, mieli valitsemassa sanoja. Lisäämässä, poistamassa.

Ajatus sinusta lukemassa tätä. Yhteydestä kahden tietoisuuden välillä. Jakamisesta.

Vielä kun voimme. Vielä kun meillä on toisemme.

Maanpuolustuksesta ja menoista

Viime aikoina on puhuttu paljon puolustusmenojen nostamisesta Naton edellyttämään viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tämä tarkoittaisi vähintään nykyisten menojen kaksinkertaistamista ja kasvattamista summalla, joka vastaa karkeasti Suomen vuosittaista velanottoa samaan aikaan kun kaikkialta muualta leikataan.

Suomi on, Orpon ja Purran yrityksistä huolimatta, yksi maailman parhaista yhteiskunnista elää. Meillä on edelleen yksi maailman parhaista koulutusjärjestelmistä, toimiva terveydenhuolto, verrattain matalat tuloerot ja vähän köyhyyttä, luotettavat instituutiot ja matala korruptio sekä hyvin laajat ihmisoikeudet. Haluan uskoa tämä olevan puolustamisen arvoinen yhteiskunta.

Herää kysymys, miten tärkeää se on, ja onko siihen käytettävä raha pois jostain muusta. Ja voiko vapaalle yhteiskunnalle laittaa hintalappua.

Jos tositoimiin joskus joudutaan, harvempaa tulee harmittamaan että tuli varauduttua. Ja kenraalikunnan argumentti on, että mitä paremmin varaudutaan, sitä epätodennäköisempää että tänne hyökätään. Tämä ei välttämättä pidä paikkaansa.

Emme tiedä millaisen informaation varassa ja millä perusteilla esimerkiksi Putin tekee päätöksensä. Hän oli ilmeisesti vakuuttunut että Ukraina antautuisi ja sota olisi ohi kolmessa päivässä, mutta toisin kävi. Voi olla että kukaan ei halunnut antaa hänelle ei-toivottua informaatiota. Tämä on diktaattoreille tyypillinen ongelma. Stalinille kävi aikoinaan samoin. Kuultuaan suomalaisten puolustustahdosta ja armeijan tilasta omilta neuvonantajiltaan hän antoi Puna-armeijan kuorolle käskyn, että Torniojokea ei sitten ylitetä. Vahva armeija ja puolustustahto ei siis välttämättä toimi pelotteena.

Olisi myös todella helppoa kauhistella miten köyhiä kyykytetään mutta aseisiin on rahaa.

Olisi myös yhtä helppoa ja älyllisesti epärehellistä sanoa että ”pakko, koska Nato”, tai ”pakko, koska Venäjä”.

Mielenkiintoisempi kysymys on, mitä tarkoitetaan puolustusmenoilla ja mitä kaikkea tuohon sisältyy. Ja mitä maanpuolustus ylipäätään nykyaikana tarkoittaa.

Viime aikoina on käynyt selväksi, että tärkein vihollisemme käy jatkuvaa usean rintaman hybridisotaa, jossa tärkeintä on ehdottomasti informaatiosodankäynti.

Valtio voidaan määritellä tietyksi maantieteellisellä alueella vallitsevaksi väkivaltamonopoliksi. Tämän puolustaminen armeijalla ja aseilla on suoraviivaista. Valtio voidaan määritellä myös jaetuksi tarinaksi, kokoelmaksi myyttejä, jaettuja kokemuksia ja identiteettejä. Demokraattisen valtion toiminnan kannalta nämä sekä luottamus valtioon sekä instituutioihin ovat elinehtoja.

Nykyaikana valtion ”pehmeä” määritelmä on ehkä jopa tärkeämpi kuin ”kova” maantieteellinen määritelmä.

Venäjän käymä informaatiosota käy juuri näiden kimppuun. Tarkoituksena on hajoittaa kansallinen yhtenäisyys ja identiteetti sekä rapauttaa uskoa oikeusvaltioon ja instituutioihin. Samalla tuetaan oikeistopopulistisia toimijoita, joiden retoriikka polarisoi ja hajottaa poliittista kenttää sekä vaikeuttaa poliittista diskurssia.

Venäjä voitti tärkeimmän vihollisensa ampumatta laukaustakaan. Kahdesti. Tällä hetkellä Yhdysvallat on menettänyt ulkopoliittisen uskottavuutensa lähestulkoon täydellisesti, on sisäpoliittisesti ristiriitojen lamauttama, ja pelaa Ukrainan konfliktissa lähes täysin Venäjän pussiin. Lisäksi usko demokratiaan ja instituutioiden toimivuuteen on rapautunut.

Euroopasta löytyy myös lukuisia esimerkkejä Venäjän vaikutuksesta. Romaniassa peruttiin hiljattain vaalit ja tulos mitätöitiin, koska oli selvää, että vaaleihin oli vaikutettu ulkoapäin. Unkarin Viktor Orbán ei juurikaan piilottele Kreml-mielisyyttään, ja on vaikeuttanut koko EU:n toimintaa esimerkiksi Ukrainan avun suhteen. Esimerkkejä Venäjän vaikutuspyrkimyksistä ja informaatiosodankäynnistä riittäisi. 86 % eurooppalaisista uskoo disinforaation ja propagandan olevan vakava uhka demokratialle.

Herää kysymys, mitä virkaa aseilla ja armeijalla on, jos kansa valitsee niiden johtoon valtiolle vihamielisen tai vaarallisen henkilön, joka tosiasiallisesti tanssii vaikkapa Kremlin pililn mukaan? Auttaako puolustusmenojen kaksinkertaistaminen ehkäisemään tätä?

Informaatiosodankäynnissä puolustautuminen vaatii hyvin kokonaisvaltaista panostusta sekä medialukutaitoon, kriittiseen ajatteluun, yleissivistykseen, mutta toisaalta myös kansallisen tarinan, identiteetin, kulttuurin ja jaettujen kokemusten luomiseen. Näissä perinteisellä aseellisella puolustuksella on enintään sivuosa.

Ruotsissa on Psychological Defence Agency, jonka tehtävänä on heidän oman kuvauksensa mukaan suojata avointa ja demokraattista yhteiskuntaa sekä mielipiteenvapautta. Ranskassa on Viginum-virasto, joka etsii ja paljastaa ulkomaisia vaikutusyrityksiä. Viron informaatiopuolustus on puolestaan aivan omaa luokkaansa.

Suomessa koulutustaso on hyvä ja medialukutaito on mittauksissa vuodesta toiseen Euroopan kärkitasoa, ja pääsääntöisesti Kremlin narratiivit eivät ole uponneet suomalaisiin kovin hyvin. Tämä ei tarkoita että olisimme turvassa. Se tarkoittaa vain, että Kreml ei vielä ole keksinyt oikeita tapoja vaikuttaa juuri meihin. Putinin trolliameija generatiivisella tekoälyllä varustettuna tulevat kyllä kokeilemaan kaikkia kuviteltavissa olevia keinoja niin kauan, että jotain toimivaa löytyy. Ja tähän meidän on varauduttava.

Trumpin voiton jälkeen

Ukraina näyttäisi nyt olevan kusessa.

Eurooppa on nyt oman onnensa nojassa. Meidän täytyy opetella puolustautumaan ihan itse.

Ehdottomasti tärkeintä on opetella puolustautumaan informaatiosodankäyntiä vastaan. Tämä on se miltä tulevaisuuden (ja nykypäivän) sodat näyttävät. Ja tämän merkitystä länsimaat eivät ole vielä ymmärtäneet.

Venäjä voitti pahimman vastapelurinsa ilman yhtään ainutta pommia.

Kiinan ja Venäjän kaltaisten maiden on myös huomattavasti helpompaa puolustautua informaatiosotaa vastaan kuin demokraattisten sananvapautta kunnioittavien länsimaiden.

Minun nähdäkseni tärkeimpiä informaatiosodankäynnin mahdollistajia ovat sosiaalisen median algoritmit huomionmaksimoija-algoritmeineen, yksilöityine feedeineen ja botteineen. Jos nyt mietitään hetki, millainen valta muutamalla amerikkalaisella (ja kiinalaisella) firmalla ja niiden salaisilla algoritmeilla on ihmisten näkemään informaatioon ja sitä kautta koko yhteiskuntaan, on aivan uskomatonta että tähän on tultu, että tätä pidetään täysin markkinatalouden ja demokratian mukaisena ja että tälle ei aiotakaan tehdä mitään.

Kuten sanottua, Kiinan ja Venäjän on helppoa puolustautua tätä vastaan. Suurin osa länsimaisista somealustoista eivät toimi Kiinassa tai Venäjällä, ja Kiinan oma versio TikTokista on hieman erilainen kuin länsimainen, ja puskee aidosti edukatiivista ja hyödyllistä sisältöä.

Algoritmit pitää saada demokraattiseen valvontaan.

Kansalaisten medialukutaitoon on panostettava aivan eri tavalla kuin tähän asti. Se että youtuben algoritmi suosittelee jotain ja se kuulostaa uskottavammalta kuin Ylen uutiset ei vielä tarkoita että se olisi totta.

Somen faktantarkistusalgoritmit vaikuttivat paperilla hyvältä ajatukselta, mutta on aika vähän faktoja joiden tarkistus tai kyseenalaistaminen ei olisi jossain mielessä poliittista, ja sitä myötä joku voi aina sanoa että tarkastaja on puolueellinen. Isompi ongelma on myös, että disinformaation luominen ja levittäminen (varsinkin generatiivisen AI:n avulla) on huomattavasti nopeampaa kuin faktojen tarkistus. Jean-Paul Sartre kirjoitti aikanaan tästä samasta ongelmasta, ja silloin ei vielä todellakaan ollut bottifarmeja eikä generatiivista AI:ta.

Perinteisen median täytyy kieltäytyä toimimasta huomiotalouden ehdoilla. Ei klikkiotsikoita vaan primäärilähteisiin pohjautuvaa syvemmälle uppoutuvaa analyysiä. Ei algoritmeja poimimassa luetuimpia artikkeleita vaan journalisteja tekemässä työtään: päättämässä ja nostamassa esiin sen mikä on tärkeää.

Tuossa muutama ajatus tähän iltapäivään.