Kaikuja Kaikkeudesta #6: Kari Angeria, tekoäly ja elämän tarkoitus

Tekoäly ja elämän  tarkoitus

Vieraana tällä kertaa tekoäly-yrittäjä ja filosofi Kari Angeria.

Kari kirjoitti yhdessä Risto Linturin kanssa kirjan Tekoäly ja elämän tarkoitus – tarinoita ihmisyyden rajalta, joka julkaistiin viime syksynä.

”Meilä on paleoliittlset aivot, keskiaikaiset instituutiot ja jumalankaltainen teknologia.” –Tristan Harris

Tekoäly tulee muuttamaan yhteiskuntaa tavoilla joita emme mitenkään pysty ennakoimaan. Puhumme tapahtumassa olevan murroksen sekä yhteiskunnallisista, sosiaalisista että henkilökohtaisista ulottuvuuksista. Käsittelemme tekoälyn kehitystä ohjaavia rakenteita ja niiden aiheuttamia ongelmia, talousjärjestelmän tulevaisuutta ja ekokriisiä, vallan ja varallisuuden jakautumista tulevaisuudessa, sekä demokratian tulevaisuutta. 

Millaisia suhteita muodostamme tekoälyn kanssa? 

Mitä on viisaus ja miten se eroaa älykkyydestä? 

Mikä tekee elämästä merkityksellistä? Mistä hyvä elämä muodostuu? Mikä on kuoleman merkitys? Voiko elämä pilveen ladattuna tietoisuutena olla merkityksellistä?

Linkkejä: 

https://kariangeria.com

Kaikuja Kaikkeudesta #2. Kaj Sotala, IFS-terapia, meditaatio, tietoisuus, globaali työtilateoria, mielen monen toimijan malli

Toisena vieraana Kaj Sotala.

Me kaikki olemme kokeneet, että mielessä tuntuu olevan useita osia, jotka riitelevät keskenään tai haluavat eri asioita. Keskustelemme IFS:ää hyödyntävän tunnevalmentajan Kaj Sotalan kanssa tästä ilmiöstä, sen mahdollisesta neurotieteellisestä selityksestä, tietoisuudesta, sekä meditaatiosta.

Mikä on tietoisuuden globaali työtilateoria, sekä sen konkreettisempi neurotieteellinen vastine globaali neuronityötila, miten nämä saattaisivat selittää mielen ristiriitaisuuden? Miten IFS-terapia käyttää mielen monijakoisuutta hyväkseen sen sijaan, että se kiellettäisiin tai siitä yritettäisiin päästä eroon? Millaisiin ongelmiin tämä terapiamuoto soveltuu? Miten traumaattiset kokemukset synnyttävät tai vaikuttavat mielen alitoimijoihin? Miten meditaatio auttaa integroimaan näitä?


Linkkejä:
Kajn Multiagent Models of the MInd- tekstikokoelma: https://www.lesswrong.com/s/ZbmRyDN8TCpBTZSip
David Chalmersin The Meta-Problem of Consciousness: https://philarchive.org/archive/CHATMO-32
Mainittuja kirjoja:
Richard Schwartz: No Bad Parts
Jay Earley: Self-Therapy
Ann Weiser Cornell: The Power of Focusing: A Practical Guide to Emotional Self-Healing

Kaikuja Kaikkeudesta #1. Wille Huuskonen, luterilainen teologia, meditaatio, buddhalaisuus, advaita-vedanta

Luterilaiset narratiivit vaikuttavat läpitunkevasti koko yhteiskunnan kollektiiviseen psyykeeseen. Missä kaikkialla tämä näkyy ja millä tavoilla? Lisäksi puhumme itsen luonteesta, meditaatiosta ja sen vaikutuksista, buddhalaisuuden ja advaita-vedantan suhteesta ja eroista, Jumalasta, pyhyydestä. Nämä ovat kaikki todella laajoja aiheita joista kaikista raapaisimme vain pintaa, ja tulemme varmasti palaamaan näiden teemojen äärelle vielä uudemman kerran

Mikä on uskon merkitys? Miten voit olla varma omasta uskosta tai Jumalan rakkaudesta? Onko ihminen läpeensä paha? Voiko ihminen muuttaa itseään? Mikä on viisauden merkitys? Onko Luterilainen hengellisyys lähinnä väitelauseiden pyörittelyä? Millainen on ihmisen ja Jumalan suhde ja millainen se voisi olla? Missä määrin voimme valita  mihin uskomme? Onko usko itsessään työkalu, psykoteknologia, jonka avulla muokkaamme kokemuksellista todellisuuttamme, ja jonka totuudellisuudella ei oikeastaan ole edes väliä?

Mikä on tämä juttu nimeltä “minä itse”? Onko sitä oikeasti olemassa, onko se tyhjyys, onko se jotain minkä kautta Jumala kokee tätä maailmaa? Miten meditaatio muuttaa vastausta tähän kysymykseen?

Meditaation tavoitteettomuus

Insight Timer väittää, että minulla on tänään meditaatioputken 1653. päivä menossa, eli noin 4 ja puoli vuotta.*

Minulta kysyttiin miten ja miksi olen priorisoinut jotakin, mikä itsessään on täysin tarkoituksetonta. Tämä oli aika pysäyttävä kysymys.

Meditaatio on itsessään täysin tarkoituksetonta, jota ei tehdä mistään syystä, jolla ei yritetä tavoitella yhtään mitään. Sillä hetkellä, kun sitä tehdään jonkin (tulevaisuudessa sijaitsevan) tavoitteen vuoksi, nykyhetkestä (eli ainoasta hetkestä joka on) on tullut pelkkä väline tuon tulevaisuudessa sijaitsevan tavoitteen saavuttamiseksi. Tulevaisuus itsessäänhän on vain mielen tuotos, menneisyydestä opitun projisointia tulevaisuuteen. 

Mutta jos sillä ei ole mitään tarkoitusta eikä minulla siis pitäisi olla mitään syytä tehdä sitä, miksi sitten olen niin tinkimättömästi varannut sille joka päivä aikaa? Huomaan että minun on vaikea vastata tähän itseäni tyydyttävällä tavalla, mutta aion kuitenkin yrittää.

Tiedän että meditaatio on hyödyllistä. Kun teen sitä säännöllisesti, olen rauhallisempi, tyynempi ja kärsivällisempi. Keskityn paremmin. Nämä eivät ole tavoitteita vaan seurauksia. Tämän kanssa on tärkeää olla tarkkana. Ne eivät itsessään ole syitä meditoida. Ehkäpä voisi sanoa, että nykyhetken hyväksyminen sellaisena kuin se on, on taito, jota opitaan meditaatiossa. Mitä enemmän sitä on harjoitellut, sitä paremmin se taito on käytettävissä myös meditaation ulkopuolella. Mutta tavoitteeton mielentila on välttämätön ehto sen taidon oppimiselle. Et voi samanaikaisesti hyväksyä nykyhetkeä sellaisena kuin se on ja tavoitella muuttamaan jotain itsessäsi tai tietoisuudessasi. 

Jonkun verranhan tuon sovelluksen kirjaama putki painaa tässä myös: Jos minulla kerran on 1653 päivän putki menossa, niin en todellakaan halua että se katkeaa juuri tänään. Tiedostan että tämä on ”väärä” syy meditoida, ja ymmärrän täysin miksi Sam Harris poisti putket omasta meditaatioapistaan (jota siis itse en käytä putkeni ylläpitoon). Tuon putken olemassaolo auttaa osaltaan luomaan mielentilan missä päivittäiselle meditaatiolle ei ole vaihtoehtoa, ja näin auttaa session alkuun. Mutta en ole kovinkaan usein huomannut ajattelevani meditoidessani, että minun täytyy nyt tehdä tämä että putki ei katkeaisi.

Ja vaikka ajattelisinkin, niin herää kysymys, että onko säännöllinen harjoitus vääristä syistä haitallisempaa kuin säännöllisen harjoituksen puute? Ja jos puhutaan haitallisuudesta, niin pitäisi kysyä, että mitä sillä taas tarkoitetaan, jos meditaatio itsessään on tavoitteetonta.

Tuo vaihtoehdottomuuden mielentila on ehkä sekin omalla tavallaan mielenkiintoinen ja merkittävä tekijä. Olen onnistunut luomaan meditoijan identiteetin, kertomaan itselleni sellaista tarinaa itsestäni, että meditoin säännöllisesti ja joka päivä. Muistan kuulleeni, ehkä James Clearilta, että ihminen ei voi kovin pitkään toimia omaa identiteettiään vastaan. Jos jollakulla on muusikon identiteetti, hän ei voi kovin pitkään olla musisoimatta. Kertomillamme tarinoilla on merkitystä.

Seuraava kysymys onkin, että eikö meditaation yksi ”tarkoitus” ole päästä eroon tuollaisista tarinoista, dekonstruoida tarinallinen identiteetti. Tämä on totta, mutta se ei ole mielestäni aivan koko totuus. Sanoisin että meditaatio auttaa olemaan samaistumatta tarinoihin tai niiden kertojaan. Mutta ainakin minun mieleni kertoo kyllä tarinoita koko ajan, täysin riippumatta siitä montako tuntia olen tänään (tai tällä viikolla) istunut paikoillani mitään tekemättä. Jos niitä tarinoita kerran kerrotaan, niin parasta jos en samastu niihin kovin vahvasti ja olen edes suunnilleen tietoinen siitä, mitä ne ovat, ja vielä parempaa jos pystyn valikoimaan ja vaikuttamaan niiden sisältöön. Tässä taas mielen sisällön valikoimaton ja kaiken hyväksyvä tarkkailu on aika hyödyllinen taito.

Mutta en edelleenkään pysty vastaamaan alkuperäiseen kysymykseen, eli miksi priorisoin jotakin täysin tarkoituksetonta ja tavoitteetonta, itseäni tyydyttävällä tavalla.

Olen aivan varma, että ajatteluni tämän aiheen ympärillä tulee jäsentymään tulevaisuudessa, mutta tässä on nyt se, mitä tänä sunnuntai-iltapäivänä sain vastattua tähän kysymykseen.

*Oikeasti putki on vähän pidempi: minulla oli 128 päivän putki, joka siis sovelluksen mielestä katkesi, kun menin kymmenen päivän vipassana-retriitille, jonka ensimmäisenä päivänä luovutin puhelimeni pois. Nykyinen putki alkoi heti tuon kymmenen päivän ”tauon” jälkeen.